Ahmed Alajmi: Neljä runoa kokoelmasta ”Näen musiikin”

Näkyjen osteri


Tässä minä katselen
metsälampeen.
Näen ehkä
suufien kohinan,
siemaillen keittoa,
jonka minulle jätti
puu pimeyden keskellä.


Kaksi rakastavaista


Jokainen suudelma
ruokkii metsässä puuta.
Kas, oksat kietoutuvat yhteen
kaivaakseen uusia väyliä
vartaloille.
Mutta linnut
nokkivat heidän alusvaatteitaan
pesätarpeiksi,
joka hetki.


Naisen muisti


Mitä tarkoittaa,
kun hän kietoo ajan käsivarsilleen
ja puhuu!
Toisinaan kyynel
putoaa vaivoin
lamppujen jalkoihin.
Jokin saa minut uskomaan,
ettei vaitonaisuuden sakkaa
voi selittää.


Halu


Mitä valo tekee
unen ja valveen rajalla?
Ei ole totta,
että vartalo leikkisi yksin,
sillä tuli on yhä laukkaava
taukoamatta
ja yksi toisensa jälkeen
puut avaavat reitensä.

 

Suomennos: Jaakko Hämeen-Anttila

 





Ahmed Alajmi (s. 1958) on äskettäin käynnistyneen Bahrainin PEN-keskuksen perustajia. Hän on julkaissut 13 runokokoelmaa.











PEN Tiedotus