Suomi   |English   |Svenska

Kolme runoa. Marlene van Niekerk

Suom. Helena Sinervo

”OGGEND VAN ’N WATERFISKAAL” – RUSODUETTOLEPINKÄISEN AAMU

Pyhä vittu! lipsahti tämänpuoleisen

einespelimannin ja kesyttäjän rystysistä,

lepinkäinen pyrähtää sarastuksen halkeamasta,

hämmäääästyy kanelirintansa aromia,

kynsissään kohoava käärö

silkkikipinäläikkyy joenhaaran hiekkaa,

säväys tikkaa läiskinä takinhännyksissä ja kyljissä,

piukassa puvussa, silinteri trimmattuna

se ilakoi peltojen yli veden ääreen, katso!

Trilllllllljoona pientä ja suurta lepinkäistä peilissä

särkykää te kohtaamisten kumppanit lainehissa

joille sen kukkoileva akimbo vastaa

jahdaten valonpoikasta jokiruohosta,

ja sivuaskeleet, katsohan, tämä sihisevä vanhanauton liivi,

se on yksi ja aiiiiinoa jumalalimusiini

täällä helläkärkisessä keskipäivää kiusaavassa auringossa

tyiit! istuu bensaventtiilissään lempinimi tyiit!

vittu kuin kulkunen suussa, kii-hot-hot-tuneena

suunpehmeässä aamussa.

”DIE MANDJE” – KORI

Joskus rikkinäisiä tavaroita ei voi heittää pois.

Pikku paukahdukset tuosta rottinkikorista

keittiön ylimmällä hyllyllä, syvän punaiset

tahrat sen haaltuneissa kylkiluissa herättävät tarkkaavaisuuteni

ja seisahdan tähän missä kurkotan ylettyäkseni

kun vuodenaikojen hyöky tulvii yli, huuhtoo minut

astumassa syyskuuhun vanha mieleen palannut puu

morsiuspuvussaan, muuttumassa sitten hitaasti amaranttia

kaikissa siemenissään, sen uloimmat oksat turpoavat

joulukuussa luumujen kupoliksi,

pallukat mustat kuin pikku kohdut, sumutetut

ja lumotut kukilla, vähäisin ravistus pudottaa

kulkuset ruohonkorsien katveeseen pienten käsien

poimittaviksi ja pakattaviksi juuri tuohon kirstuun

joka roikkuu kahdesta kapeasta, pitkästä kahvasta. Me raahaamme

sen ontuen varastoon missä se soittaa koko pitkän päivän

hedelmäisen henkäyksen kelloa, tuoksua joka nostattaa

kesänkaipuut armottomalla ruosteenruskeallaan,

sen hiljainen, tyyni kypsyminen hämmentää aistit,

sen hekumallinen intonaatio maanviljelijän talossa.

Aion pitää tuon hedelmäkorin, joka perii runoni,

luumun henki iäti sävyttää sen kulunutta punosta,

huuma joka ulottuu syvälle vetoisaan, vuotavaan talveen

kun lusikoin hilloa valkoiselle leipäpalalle

lautasellani, se käyttää yhä samaa sävyä ja sointia.

”NAGPSALM” – YÖPSALMI

se pianonrämä kirkastaa yön

se koskettimisto

esineiden juurella

katulamppujen juurella

oliivipuun happamalla juurella

se metronomi

sitruunatarhan makoisammalla juurella

suon vesisandaaleissa

ruokojen alla

liljojen juurella

se pianonrämä

on ehkä kutomakone

se kutomakoneen louskuva pedaali

sepän kilkatusta

yön muotissa

ompelukone jolla on tahtijalka

siksak sisällä kuopassa

se kellonkielten jazzkelmi

se joka korren kavio

miinus melodia

vailla kadenssia

se pianonrämä

se pianonrämä

ne pilkut kannuksen alla

se kaiku

laventelin katveesta

se sammakoiden ja sirkkojen

jalkalusikka

se jalkamusiikki

nekö ne kilkuttavat ja kalkuttavat

lakkaamatta ruoholäntissä

niin hyräilen

niin näppäilen

niin loukutan

yöpsalmiani

* * *

Kuva: Emmy Scheele

Kuva: Emmy Scheele

Kirjoittaja on afrikaansinkielinen, eteläafrikkalainen kirjailija. Hänen palkittu esikoisromaaninsa Triomf (1994) on nähty myös elokuvasovituksena. Romaani Agaat (2004) nimettiin tänä vuonna Man Booker Prize -ehdokkaaksi. Lisäksi Marlene van Niekerk on kirjoittanut runoja, lyhytproosaa ja näytelmätekstejä. Kirjoittamistyönsä ohella van Niekerk opettaa luovaa kirjoittamista ja hoitaa afrikaansinkielisen kirjallisuuden professuuria Stellenboschin yliopistossa, jossa on itse opiskellut kieliä ja filosofiaa.