Raimo Pesonen: Kovia ja pehmeitä pakettaja

D

emokratia ja sananvapauden tapaiset perusoikeudet kuuluvat niin tiiviisti yhteen, että kokonaisuutta voi kutsua kovaksi paketiksi. Ihmisoikeuksien puolesta kamppaileminen on avannut usein tietä demokratiakehitykselle – näin esimerkiksi Neuvostoliiton johtaman itäblokin loppuvaiheissa. Vastaavasti demokraattisen järjestelmän tämänhetkinen kuumeilu merkitsee ongelmia myös sananvapaudelle.

Ihmisyyden puolesta toimimiseen liitetään usein määre pehmeä – puhutaan pehmeistä arvoista ja aloista. Pehmeällä tarkoitetaan tässä yhteydessä yleensä jotakin vähemmän arvokasta, epämääräistä, tunnetta järjen asemesta.

Myös demokraattista järjestelmää on moitittu pehmeydestä. Päätöksenteko on kuulemma hidasta, epämääräistä ja tehotonta markkinoiden toimintatapoihin verrattuna. Kaivataan johtajuuden osoittamista ja yritysmaailman oppeja.

Pitkään tätä sanomaa rummuttaneet tiedotusvälineet kaipailevat nyt demokratia-aktivisteja myös länsimaihin.

Autoritaariset ja totalitaariset hallinnot näyttävät säilyttävän ja vahvistavan asemiaan samalla kun demokraattiset järjestelmät sairastavat ja omaksuvat autoritaarisia piirteitä. Kokoontumis- ja ilmaisuvapauksia rajoitetaan vakavasti yli puolessa maailman maista. Yhteiskunnan asettamia rajoituksia perustellaan kaikkialla turvallisuudella – samalla kun kiistanalaisten näkemysten esittäjien jättäminen suojattomaksi on osoittautunut edelleen toimivaksi vaientamisen välineeksi.

Pohjoismaiden tasoisten kansalaisvapauksien piirissä elää vähemmän kuin neljä prosenttia maapallon väestöstä. Täälläkin epävarmuus on kasvanut ja jonkinasteinen pelko on läsnä monien tutkijoiden, toimittajien ja kirjailijoiden työssä.

Tapahtuneen muutoksen hahmottamiseksi on syytä palata vuosikymmenien taakse, aikaan jolloin länsimainen demokratiakäsitys oli voimissaan ja kiinnostava vientituote. Muun muassa Venäjällä avautui 1990-luvun alussa ikkuna monipuoluedemokratialle.

Itäblokin romahdus sai syystä paljon huomiota, mutta läntinen yhteiskuntamalli ei myöskään säilynyt muuttumattomana. Kilpailun merkitys yhteiskunnassa nousi aivan uudelle tasolle. Vapaiden markkinoiden ideaali kääräistiin samaan pakettiin demokratian ja ihmisoikeuksien kanssa, vaikka erojen tasoittamiseen pyrkivä demokratia on lähtökohtaisesti ristiriidassa voittajien ja häviäjien tuottamiseen tähtäävän kilpailun kanssa.

Kilpailuun uskominen sai maagisen ajattelun piirteitä. Demokratian ja vapaiden markkinoiden kohtalonyhteys nähtiin niin vahvana, että markkinoiden vapauttamisen ajateltiin tuottavan väistämättä myös demokraattisen yhteiskunnan.

Presidentti Jeltsinin kaudella Venäjä muuttui tämän mallin laboratorioksi. Lopputuloksena oli sosiaalinen ja taloudellinen katastrofi, jonka tuhkasta kohosi vuosituhannen vaihteessa yhteiskunnan vakauden palauttanut autoritaarinen Putinin hallinto.

Vapaiden markkinoiden demokratiaa tuottavalla vaikutuksella perusteltiin myös tehtaiden siirtämistä yksipuoluediktatuurin pyörittämään Kiinaan. Björn Wahlroosin mukaan yksityisen omistusoikeuden turvaaminen oli kiinalaisten kannalta olennaisempi kysymys kuin äänioikeus.

Loppu on hyvin tunnettua historiaa.

Kiinan esimerkin perusteella vapaa markkinatalous näyttää selviytyvän hyvin ilman demokratiaa. Yhtä selvää ei ole se, että demokratia menestyy samassa paketissa vapaan markkinatalouden kanssa.

Euroopan unionin jäsenmaista Unkari kävi läpi erityisen rajun yksityistämisohjelman 1990-luvulla. Luisu oikeaan äärilaitaan pääsi vauhtiin vuosituhannen vaihteen jälkeen.

Markkinavetoisen demokratian vieminen ei osoittautunut varsinaiseksi menestykseksi ainakaan demokratian suhteen, mutta onko jälki parempaa aatteen syntysijoilla?

Lännessä demokratian ulkoiset muodot ovat säilyneet, mutta sisällössä on tapahtunut muutoksia.   Käytännössä hallitusten on nautittava paitsi äänestäjien valtakirjalla toimivan kansanedustuslaitoksen, myös markkinoiden luottamusta.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja poliittisen valinnanvapauden asemesta korostetaan vaihtoehtojen puuttumista. Tulevaisuuden visioinnin reunaehdot ovat markkinoiden vapaus, vähäinen säätely ja kevyt verotus. Ilmastonmuutokseenkin kyllä tartutaan, kunhan vain löydetään markkinoita miellyttävät keinot sen torjumiseen.

Vaatimus markkinoiden luottamuksen nauttimisesta on supistanut hallitusten liikkumavaran olemattomaksi – ja tuottanut nykyisen demokratian kriisin. Kriisiytynyttä järjestelmää syytetään ilmiöistä, joihin vaikuttamiseen siltä on viety mahdollisuudet.

Kriisistä päästään ulos turvaamalla ja vahvistamalla demokraattisen järjestelmän vaikutusmahdollisuuksia. Joskus viivytystaistelunkin piirteitä saava toiminta sananvapauden puolesta on luonnollisesti osa sitä.

Raimo Pesonen

Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, joka on julkaissut romaaneja ja tietoteoksia.

PEN Tiedotus