Mukaelma Lauri Viidan runosta ”Kapina”
Nuoren, riuskan linssiluteen
mieli paloi kuuluisuuteen.
Kutsuttuaan kohdejoukon
kantapöytään baarinloukon
urho takaa mainospylvään
lausui julki aatteen ylvään:
”Aktivistit, silmät tässä
surkastuvat pimeässä,
niinkuin tähden laiskuutemme
kuihtuivat jo postauksemme.
Ankeutta isänmaamme
häveta me raukat saamme,
syntyväisyys painuu lamaan!
— Linssiveljet, valjastetaan
tekoäly, saadaan tosi säpinää,
megamäärä pöhinää!
Onhan meillä siihen taito,
kukaan ei saa olla kaino.”
Kymmenkunta innokasta
sai kuin saikin seuralaista.
Illan tullen viime kerta
juotiin tuoppi lageria —
kohta kaikki ovenpieleen,
kutsu oli kyllä mieleen,
siitä sitten kadulle
ja linssiluteen kämpälle.
Kulku kävi hupaisasti,
joukossakin joutuisasti.
Alkoi uljas postaaminen,
jyrkkä, mutta voitollinen —
kunnes, kun jo taivas höhti
moderoija syöksyi kohti.
Mentiin sivuun, taakse, eteen —
mut journalismin likaveteen
käsi poimi yhden tyhmän
villitsemän someryhmän.
Surullinen tapaus. —
Sellaista on sananvapaus.
*
Helsinkiläinen Johannes Pihlajaniemi on kirjoittanut kuunnelmia YLE:lle ja yhden tv-draaman MTV:lle sekä kirja-arvioita ja esseitä Parnassoon, Kanavaan ja Kulttuurivihkoihin.
