Suomessa tarvitaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä aiheista käytävää julkista keskustelua, jota vihamielisyys ja häirintä eivät rajoita, mutta johon kuuluvat haastavat kysymykset, kiistat ja voimakkaasti eriävät mielipiteet. Näin sananvapaus toteutuu. Kirjoittavaa työtä tekevillä on tässä tärkeä rooli.
Syyskuussa 2025 kansainvälinen PEN-verkosto, johon kuuluu PEN-keskuksia yli sadasta maasta, kokoontui Krakovassa Puolassa. Kokoukseen osallistuneiden kirjailijoiden ja muiden kirjoittavaa työtä tekevien huoli nykymaailman tilasta näkyi muun muassa päätöslauselmissa, joista yksi ilmaisi vakavaa huolta rauhaa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia uhkaavista kehityskuluista maailmalla. (Toinen merkittävä päätöslauselma tuomitsi Yhdysvaltojen hallituksen hyökkäykset sananvapautta kohtaan.) Päätöslauselma nosti esille kirjoittajien tärkeän ja vaikutusvaltaisen roolin uhkaavien kehityskulkujen vastustamisessa sekä oikeudenmukaisuuden ja rauhan edistämisessä. Lue PEN-kongressin päätöslauselmat tästä https://www.pen-international.org/news/pen-internationals-resolutions-2025.
Suomessa on syytä pohtia kirjoittavaa työtä tekevien roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka koskee kansallista turvallisuutta. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan vuonna 2022 Suomen turvallisuustilanne on muuttunut erittäin nopeasti lyhyessä ajassa, ja tällä on laajakantoisia seurauksia koko yhteiskunnalle.
Kirjoittajilla on merkittävä asema kansallisen turvallisuuden ja demokratian edistämisessä. Kirjoittajat vaikuttavat ihmisten näkemyksiin ja muokkaavat julkista keskustelua. Kirjallisuus rakentaa kansallista identiteettiä ja yhtenäisyyttä. Tietokirjoittajat auttavat meitä ymmärtämään asioita. Vapaa media ja toimittajien työ ovat välttämättömiä demokratialle.
Kirjoittavaa työtä tekevien rooli julkisessa keskustelussa on nyt erityisen tärkeä, sillä nopeat muutokset kansallisessa turvallisuustilanteessa ovat luoneet monia uusia haasteita. Suomi tarvitsee avointa, moniäänistä ja rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua uudesta tilanteesta ja sen seurauksista.
Kansallinen keskustelukulttuuri kriisissä
Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan julkisen keskustelun huono ilmapiiri Suomessa oli herättänyt laajaa huolta. Vihamielinen puhe, toimittajiin kohdistuva maalittaminen ja tutkijoihin kohdistuva häirintä rapauttivat julkista keskustelua. Presidentti Niinistö toi esille vakavan huolen kansallisesta keskustelukulttuurista uudenvuoden puheessaan vuonna 2020, varottaen että: ”Vihan kulttuuri ei kauas kanna”. Lue puhe tästä https://www.presidentti.fi/niinisto/puheet/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2020/index.html.
Yhteiskunnallisen keskustelun tila Suomessa ei ole parempi tänään. Vuonna 2024 Ylen teettämän tutkimuksen mukaan 67 prosenttia vastaajista koki keskustelukulttuurin menneen huonompaan suuntaan. Vastaajien halukkuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun oli myös vähentynyt merkittävästi. Lue tutkimuksesta tästä https://yle.fi/aihe/a/20-10007813.
Kansallisen turvallisuuden uhkiin kuuluu demokratian horjuttaminen vihamielisellä vaikuttamisella, joka pyrkii syventämään yhteiskunnallisia jakolinjoja. Kansallisen keskustelukulttuurin kriisi luo monia tilaisuuksia vihamieliseen vaikuttamiseen ja vastakkainasettelun lisäämiseen.
Sananvapaus on usein julkisten kiistojen keskiössä. Sen sijaan että sananvapaudesta keskusteltaisiin demokraattisena oikeutena, jota pitää puolustaa, siitä tulee kiistakapula, jota julkisuudessa esiintyvät henkilöt voivat käyttää saadakseen huomiota.
Provosoivat lausunnot ja ääritapaukset saavat yleensä huomiota julkisessa keskustelussa. Tästä voi saada kuvan, että sananvapaus on asia, joka kuuluu vain äänekkäimmille julkisuudessa esiintyville toimijoille. Mutta kuten kirjoitimme Suomen PENin varapuheenjohtaja Laura Lindstedtin kanssa Helsingin Sanomissa, sananvapaus on jokaisen suomalaisen demokraattinen oikeus. Lue mielipidekirje tästä https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011228112.html.
Kirjoittajiin kohdistuvat paineet
Vaikka julkisen keskustelukulttuurin huonot puolet usein koskettavat juuri kirjoittavaa työtä tekeviä, kirjoittajilla on erittäin tärkeä asema yhteiskunnallisen keskustelun parantamisessa. Suomen nykytilanteessa on entistä tärkeämpää, että kirjoittajat pystyvät toteuttamaan demokraattista oikeuttaan sananvapauteen osallistumalla vapaasti julkiseen keskusteluun.
Kirjoittajien sananvapautta ja osallistumista julkiseen keskusteluun rajoittavat vihamielinen ilmapiiri ja häirintä. Esimerkiksi häirintä, joka kohdistuu tietokirjoittajiin ja tutkijoihin, on tunnistettu vakavana ongelmana, joka vaikuttaa haitallisesti julkiseen keskusteluun. Suomen PENin yhteistyökumppani Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on ehdottanut valtakunnallisen järjestön perustamista, jonka tehtävä olisi tukea tutkijoiden ja asiantuntijatehtävissä toimivien sananvapautta. Lue suosituksista tästä https://tjnk.fi/fi/vaikuttaminen/tutkijoiden-sananvapauden-tueksi/suositukset-tutkijoiden-ja-asiantuntijoiden.
Kirjoittavaa työtä tekeviin kohdistuu monenlaisia paineita, kun käsiteltävä asia liittyy kansalliseen turvallisuuteen. Kirjoittajat vaikuttavat ja heihin vaikutetaan. Pitää esimerkiksi muistaa, että toimittaja voi tahattomasti (tai tarkoituksellisesti) välittää väärää ja harhaanjohtavaa tietoa, jonka leviäminen on osa vihamielistä informaatiovaikuttamista.
Myös toisentyyppisiä paineita, joista on tärkeää keskustella avoimesti, kohdistuu kirjoittavaa työtä tekeviin. Joonas Koivukoski on esimerkiksi tutkinut miten suomalaiset toimittajat kokevat ”patrioottiseen journalismiin” liittyviä paineita, kun kyseessä on Ukrainan sota. Osa haastatelluista toimittajista tunnisti ainakin ajoittain harmaan sävyjen hukkumisen, moniäänisyyden vähenemisen ja valtionhallinnon mukailun. Esille nousi myös riski, että tulee syytetyksi Venäjän peesaamisesta, joka voi johtaa liialliseen varovaisuuteen. Koivukoski kysyy miksi julkinen kulttuurimme ei kestäisi moniäänisempää (itse)kriittistä ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua? Lue artikkeli tästä https://www.tiedetoimittajat.fi/tiedekeskiviikko/mita-putin-oikeasti-aikoo-patriotismin-paine-suomalaisessa-sotajournalismissa/.
Suomessa tarvitaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä aiheista käytävää julkista keskustelua, jota vihamielisyys ja häirintä eivät rajoita, mutta johon kuuluvat haastavat kysymykset, kiistat ja voimakkaasti eriävät mielipiteet. Näin sananvapaus toteutuu. Kirjoittavaa työtä tekevillä on tässä tärkeä rooli.
Joy Hyvärinen on Suomen PENin puheenjohtaja
