Suomessa elää näkymätön ja vähän tunnettu kieliyhteisö: karjalankieliset. Tuoreiden arvioiden mukaan karjalan kieltä ymmärtää Suomessa noin 20 000 henkilöä, heistä 11 000 puhuu kieltä sujuvasti ja noin 5 000 käyttää kieltä päivittäin. Lisäksi Venäjällä Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella karjalan kielen puhujia on yhteensä noin 13 500.
Karjalan kieli on suomen lähisukukieli, jolla on omat kieliopilliset, sanastolliset ja äänteelliset piirteensä, eikä sitä pidä sekoittaa suomen kielen itäisiin murteisiin. Karjalan kielellä on kolme päämurretta: vienankarjala, eteläkarjala ja livvinkarjala, joista jokaisella on oma kirjakielensä. Karjala on yksi Suomen kotoperäisistä kielistä eli sitä on puhuttu Suomen alueella ennen nykyisten valtiollisten rajojen muodostumista.
Karjalaa ei ole tunnustettu omana kielenään, eikä sillä koskaan ole ollut virallista ja laajaa yhteiskunnallista käyttöä Suomessa. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen karjalankieliset on pyritty sulauttamaan suomen kieleen ja suomalaisuuteen. Virallisen aseman puute hankaloittaa pitkäjännitteisen karjalan kielen elvytystyön suunnittelua.
Kielenelvytyksen lähtökohtana ovat kielelliset ihmisoikeudet, joilla tarkoitetaan yksilön oikeutta käyttää omaa kieltään ja tulla kohdatuksi kielensä puhujana. Enemmistö- ja kansalliskielten rinnalla elävän vähemmistökielen aseman vahvistamisen lähtökohtana on elävä kaksi- tai monikielisyys.
Kotuksen koordinoima Karjalan kielen elvytysprogramma: Suuntaviivat kotoperäisen karjalan kielen vahvistamiseksi Suomessa julkistettiin toukokuun lopussa Itä-Suomen yliopistolla Joensuussa. Ohjelma esittelee 23 konkreettista toimenpide-esitystä, joiden avulla voidaan edistää karjalan kielen elinvoimaisuutta sekä vakiinnuttaa sen asemaa yhteiskunnassa. Toimenpide-esitykset koskevat karjalan kielen statusta, opetusta, kielenkäyttöä ja kielimateriaaleja sekä kielen huoltoa, kehittämistä ja tutkimusta.
Valtiovallalla on vastuu kielellisten oikeuksien toteutumisesta yhteiskunnassa. Karjalan kielellä ei ole kielen aseman turvaavaa lainsäädäntöä ja siitä johdettua tukea kielen oppimiselle ja käytön edistämiselle. Kielen elvyttämisen kannalta parhaat lopputulokset saadaan, kun yhdistetään motivoitunut kieliyhteisö ja riittävä institutionaalinen tuki.
Karjalan kielen puhujayhteisö on aktiivinen ja motivoitunut. He haluavat lisätä karjalan kielen käyttöä ja säilyttää kielen elinvoimaisena. He ovat myös toiveikkaita karjalan kielen tulevaisuuden suhteen. Puhujia on kaikissa ikäryhmissä, ja vaikka suuri osa puhujista on yli 65-vuotiaita, Suomessa on myös perheitä, joissa karjalaa puhutaan lapsille.
Tutkimukset korostavat vahvan oman äidinkielen osaamisen ja monikielisyyden etuja. Karjalan kielen näkyvyyttä suomalaisessa yhteiskunnassa tuleekin vahvistaa. Kielitietoisuus ja karjalankielisten tunnistaminen ja tunnustaminen vahvistavat myös kielen käyttäjien kielellistä itsetuntoa.
Karjalan kieli tarvitsee pitkäjännitteistä tukea ja pysyviä rakenteita, jotta se voi säilyä osana maailman ja Suomen kielellistä moninaisuutta. Ensiaskeleita tätä kohti otetaan jo, sillä Kotukseen ollaan perustamassa karjalan kielen lautakunta vuonna 2026 suomen kielen, ruotsin kielen, saamen kielten, viittomakielten ja romanikielen lautakuntien rinnalle. Tämän lisäksi tarvitaan karjalan kielen aseman turvaavaa lainsäädäntöä sekä koordinoitua tukea kielen opetuksen järjestämiseksi.
Suomen tulee huolehtia kotoperäistä kielistään – siksi Suomella on velvollisuus huolehtia myös karjalankielisten oikeuksista ja vakiinnuttaa kielen asema ja kehittäminen myös tulevaisuudessa.
Leena Manninen
Kirjoittaja on kielentutkija ja Suomen PENin kieli- ja käännöskomitean puheenjohtaja.
*****
Karjalan kielen elvytysprogramma on luettavissa Valtioneuvoston julkaisuarkistossa.
