Heinäkuussa 2025 tuhannet aikuis- ja NSFW-pelit katosivat Steam- ja Itch.io-julkaisualustoilta ilman ennakkoilmoitusta (The Guardian, 2025; GamesRadar, 2025). Syynä ei ollut laki, vaan luottokorttiyhtiöiden uusi sääntö, joka pyrkii suojelemaan yhtiön omaa mainetta.
Onko yhteiskunta todella ajautunut niin kauas julkaisuvapaudesta, että yksityisille luottokorttiyhtiöille on annettu valta sanella, mitä saa tuottaa ja kuluttaa? Jos tilanteeseen ei reagoida nyt, ennakkosensuuri muuttuu normiksi.
Kesällä 2025 Mastercard lisäsi sopimusehtoihinsa kohdan, joka antaa sille oikeuden rangaista kauppiaita sisällöstä, jota se pitää laittomana tai brändille haitallisena. Tulkinta on täysin yhtiön omaa harkintaa, mikä tekee siitä vaarallisen (The Guardian, 2025).
Heinäkuussa 2025 australialainen aktivistiryhmä Collective Shout julkaisi avoimen kirjeen, jossa vaadittiin Visaa ja Mastercardia katkaisemaan yhteistyö Steam- ja Itch.io- alustojen kanssa. Perusteena olivat väitteet, että alustoilla myytiin pelejä, joissa esiintyy hyväksikäyttöteemoja. Vastauksena maksupaineeseen alustat tiukensivat julkaisuehtojaan ja alkoivat poistaa aikuisviihdepelejä; myös queer-, kink- ja konsensuaalista sisältöä, jota ei ollut merkitty eksplisiittiseksi, eli seksiä, alastomuutta, graafista väkivaltaa tai kirosanoja sisältäväksi sisällöksi (Collective Shout, 2025).
Itch.ion omistaja Leaf Corcoran kommentoi blogissaan, että tilanne kehittyi nopeasti ja heidän oli toimittava kiireellisesti, näin ollen LGBTQ+-aiheisiksi määriteltyjen pelien poiston motiiviksi määrittyi alustan keskeisimmän maksujärjestelmän suojaaminen (PC Gamer, 2025). IGDA (International Game Developers Association) eli Kansainvälinen pelinkehittäjien yhdistys piti tätä taloudellisena sensuurina (Polygon, 2025).
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun vastaavaa on tapahtunut: Vuonna 2017 FetLife, maailman suurin kink-yhteisö, menetti maksunvälityksen oikeuden sisällön vuoksi, jota maksuyhtiöt pitivät moraalisesti ongelmallisena. Uuden sopimusehdon noudattaminen johti tuhansien ryhmien sulkemiseen yhteisössä (Vice, 2017; EFF, 2017).
Civitai, generatiivisten kuvien alusta, lisäsi muutama kuukausi sitten käyttöehtoihinsa laajan listan kielletyistä sisällöistä, mukaan lukien kehon nesteet, syömishäiriöt, mielenhallinta ja muut kink-teemat (Civitai, 2025). Tätä listaa voidaan soveltaa koskemaan myös Steamistä löytyvää sisältöä.
Alustoilla konservatiivinen sensuuri ei siis vaadi lainsäädäntöä, vaan sopimusoikeudellisia toimia. Maksunvälittäjillä on valta lopettaa yksittäisten alustojen maksujen käsittely, jos sen sisältö koetaan riskialttiiksi. Tällaisessa tilanteessa sivuston on reagoitava nopeasti – siis poistamalla sisältöä, kuten pelejä – jotta se voi säilyttää maksuyhteistyön. Näin sisällöt voidaan poistaa käytännössä vuorokauden sisällä pelkän maksupaineen vuoksi, ilman laillista päätöstä tai julkista keskustelua (The Guardian, 2025).
Mastercardin uuden säännön mukaan ei vain laiton, mutta mikä tahansa brändille haitallinen myynnissä oleva sisältö voi aiheuttaa kauppiaalle sanktion. Tämä perustuu puhtaasti subjektiiviseen tulkintaan siitä, mikä on brändille milloinkin haitallista. Ennakkosensuurin mahdollisuus on siis lähes vääjäämätön näillä kriteereillä. Ironista on, että Visan ja Mastercardin nykyinen sääntely on luotu suojelemaan heidän brändejään imagohaitalta. Sen toteutus on moraalisesti ja yhteiskunnallisesti kuitenkin vahingollista, sillä sensuuri yhtiön brändin varjolla kohdistuu tiettyihin ihmisryhmiin ja heidän tekemänsä sisällön kieltämiseen. Näin sääntelystä tulee erityisen petollista, sillä se ei sano suoraan mitä kielletään, mutta tulkinnanvaraisuus mahdollistaa sen, että rajoitukset kohdistuvat käytännössä juuri marginaalisiin ja poikkeavina pidettyihin sisältöihin.
Tarkalleen ottaen Mastercardin uudessa säännössä ei suorasanaisesti kielletä queer- tai kink-sisältöjä (GamesRadar, 2025). Alustat ovat tästä huolimatta joutuneet tulkitsemaan epäselväksi koettua sisältöä ei-suostumukselliseksi, vaikka taustalla olisi neuvottelu ja selkeä suostumus. Pelit, jotka sisältävät suostumuksellista queer-, kink- tai romanttista aikuissisältöä, joutuvat usein itsesensuurin kohteeksi (Polygon, 2025).
Poikkeava tulkitaan epäselväksi, rajapinnassa olevaksi, ja siksi riskialttiiksi maksuyhtiön brändille (EFF, 2017; PC Gamer, 2025). Suostumus jätetään huomioimatta, jos visuaalinen vaikutelma ei vastaa valtavirtaa. Rajoitukset kohdistuvat niihin ihmisiin, jotka eivät mahdu valtakulttuurin muottiin. On tärkeää ymmärtää, ettei kysymys ole siitä, koskeeko tämä yksilöä suoraan, vaan siitä, että jokainen hyväksytty poikkeus avaa oven sensuurille, joka ei tunne rajoja. Talousvalta on osoittautunut poikkeuksellisen tehokkaaksi sensuurin välineeksi ja vieläpä ilman julkista kontrollia. (EFF, 2017). Jos kirjapaino kieltäytyisi painamasta queer- aiheista kirjaa, koska se voisi vahingoittaa painon brändiä, olisi se ilmiselvää syrjintää. Miksi maksuyhtiölle sallitaan vastaava portinvartijuus?
Näillä yhtiöillä ei ole demokraattista vastuuta. Kukaan ei näin ollen voi erottaa Visaa äänestyksellä (EFF, Financial Censorship overview). Visa ja Mastercard muodostavat duopolin, johon kuluttajien on vaikea olla osallistumatta. Poliittinen paine syntyy vasta, kun rajoitukset alkavat herättää laajaa kansalaiskritiikkiä (EFF, 2021).
Kun sisällönvapaus sidotaan kaupalliseen valtaan, katoavat ensimmäisenä ne tarinat, joita valtakulttuuri ei tunnista omikseen. Monille queer- ja kink-ihmisille nämä epäsopiviksi leimatut tarinat ovat ainoita, joissa oma todellisuus sekä halutuksi tulemisen kokemus esitetään tunnistettavasti. Näiden tarinoiden sensurointi on suora hyökkäys representaatioon.
Näin käy, kun taloudellinen valta ohittaa perusoikeudet. Kyse ei ole yksittäisestä lipsahduksesta, vaan merkki siitä, että sananvapaus kaventuu, ellei jo vähäisiltä tuntuviin rajoituksiin puututa heti. Sensuuri ei koskaan ala keskeltä – se alkaa marginaaleista. Hiljaisuus merkitsee käytännössä kyseisen mallin hyväksyntää, jossa yritys saa määritellä, mikä on sille sopivaa julkaistavaa. Tämä ei ole vain kulttuurinen kysymys, se on demokraattinen.
Suuryrityksiltä on vaadittava läpinäkyvyyttä silloin, kun niiden toiminta uhkaa ihmisoikeuksia. Maksuyhtiöillä ei tulisi olla valtaa määritellä, millaista taidetta ja sisältöä on lupa tehdä, julkaista tai ylipäätään kuluttaa. Julkaisuvapaus ei voi olla alisteinen rahavirroille – jos se on, kyse ei ole enää vapaudesta.
Lähteet:
Collective Shout (2025): Open Letter to Payment Processors
Civitai (2025): Policy and Content Adjustments
EFF – Financial Censorship overview
Electronic Frontier Foundation (EFF, 2017): Payment Processors Are Still Policing Your Sex Life
GamesRadar (2025): Game industry fires back as certain adult games continue to be delisted from Steam and Itch.io
PC Gamer (2025): Game Developers Association decries financial censorship…
Polygon (2025): Itch.io, Steam, and the mystery of vanishing sex games
The Guardian (29.7.2025): Mastercard and Visa backlash as adult games removed from online stores
The Guardian (29.7.2025): Why did adult titles disappear from Steam & Itch.io?
Vice (2017): Kinky social network FetLife deletes thousands of fetishes to stay online
*
Sanni Mättö (s. 1997) on kustannustoimittaja ja uransa alussa oleva vapaa kirjoittaja. Häntä kiinnostavat seksuaalivähemmistöjen oikeudet, erilaiset valtarakenteet ja luokkayhteiskunta.
