Valko-Venäjällä vankilaviranomaiset takavarikoivat ja tuhoavat järjestelmällisesti poliittisin perustein vangittujen henkilöiden käsikirjoituksia ja kirjeitä. Heidän tavoitteenaan ei ole vain vaientaa yksilöitä, mutta myös hajottaa heidän inhimillinen ja kulttuurinen identiteettinsä sekä pyyhkiä pois heidän eristyksessä luomansa älyllinen ja kulttuurinen perintö. Tuhoamalla käsikirjoitukset viranomaiset riistävät kirjailijoilta mahdollisuuden todistaa ajastaan ja pitää yhteyttä yhteiskuntaan. He pyrkivät myös hävittämään todisteita ja yhteisön oikeuden muistiin. Valko-Venäjän PEN pitää näitä toimia kulttuurisena ja psykologisena väkivaltana.
Nämä järjestelmälliset ihmisoikeuksien ja kansainvälisten ja kansallisten oikeusnormien loukkaukset tukahduttavat tarkoituksella ihmisarvon ja pyrkivät vaientamaan ne äänet, jotka uskaltavat ajatella ja luoda sorron aikana.
Viime vuosina olemme dokumentoineet lukuisia tapauksia, joissa:
- muistelmia, omaelämäkerrallisia esseitä ja päiväkirjamerkintöjä on takavarikoitu mielivaltaisissa sellitarkastuksissa eikä niitä ole kirjattu virallisiin rekistereihin
- vankilaviranomaiset ovat ottaneet haltuunsa kirjallisia teoksia, runoja ja filosofisia pohdintoja ennen vankien siirtämistä (myös ennen heidän vapauttamistaan)
- henkilökohtaisia muistiinpanoja, kirjeitä ja kulttuuriarvoltaan tärkeitä luonnoksia katoaa takavarikoinnin jälkeen
- valmiita käsikirjoituksia ja kirjallisia fragmentteja ei lähetetä sukulaisille tai läheisille, vaan ne jäävät mielivaltaisen sensuuriin haltuun.
Dokumentoituja yksilöiden tapauksia:
Valko-Venäjän viranomaisten tekemän aineettoman omaisuuden tuhoamisen laajuus on hälyttävää ja se vaikuttaa niin kirjailijoihin ja muihin kirjallisuuskentän toimijoihin kuin aktivisteihinkin. Samanlaisia käytäntöjä on havaittu useissa laitoksissa ja sekä miehiä että naisia vastaan.
Maryja Kalesnikavan kahden kirjan käsikirjoitukset takavarikoitiin, Alena Hnaŭk menetti koko kirjeenvaihtonsa ja Hanna Kurysin vankilassa tekemät piirustukset ja muut luovat työt takavarikoitiin. Naisia pidettiin Homielissa sijaitsevassa rangaistussiirtola nro 4:ssä.
Nobel-palkittu Ales Bjaljatski (Horkin rangaistussiirtola nro 9, Mahiljoun alue) kertoi, että hänen vapautumispäivänään viranomaiset ottivat haltuunsa kaikki hänen käsikirjoituksensa sekä ne muutamat kirjeet, jotka olivat saapuneet hänelle pidätyksen aikana. Takavarikoitujen materiaalien joukossa oli kaksi muistelmateoksen luonnosta.
Tällainen käytäntö on psykologista väkivaltaa. Viejnassa (Mahiljoun alue) sijaitsevan rangaistussiirtola nro 15:n hallinto pakotti Alaksiej Hajšunin tuhoamaan pidätyksen aikana kirjoittamiensa kolmen kirjan käsikirjoitukset.
Dokumentoitujen todistusten mukaan Mikoła Dziadokilta takavarikoitiin noin 20 kiloa kirjeitä, muistikirjoja ja päiväkirjoja hänen vapautuessaan KGB:n tutkintavankilasta Minskissä.
Maksim Znak (rangaistussiirtola nro 3, Vitebskin alue) kertoi kirjallisten teosten käsikirjoitusten, runojen, käännösten ja laulujen sanoitusten takavarikoinnista. Hän havaitsi, että ennen vapautumistaan häneltä oli viety kaikki kirjoitusta sisältäneet esineet.
Ihar Karniejilta (rangaistussiirtola nro 20, Homielin alue) takavarikoitiin kaikki muistiinpanot, päiväkirjat ja muistikirjat: ”He etsivät puolitoista tuntia – jokainen sauma, jokainen arkki, kaikki muistiinpanot (he ottivat silloin muistikirjani; kaikki muu oli jo tuhottu Škloussa).”
Uladzimir Labkovitšin (rangaistussiirtola nro 17, Škloŭ, Mahiljoun alue) Vasil Bykauta käsittelevän esseen käsikirjoitus takavarikoitiin.
Paviel Sieviaryniecin (vankila nro 1, Hrodna) kaikki kirjalliset teokset takavarikoitiin.
Alaksandr Fiaduta (rangaistussiirtola nro 15, Mahiljou) toteaa: ”Käsikirjoitukseni takavarikoitiin. Niissä ei ollut poliittisia muistiinpanoja, ei päiväkirjoja. Siellä ei ollut mitään tietoja vankeuteeni liittyen. Siellä oli elokuvakäsikirjoitus, kaksi näytelmää ja kaksi runomuistikirjaa.”
Nämä teot eivät ole yksittäistapauksia. Ne ovat järjestelmällistä kulttuurista sortoa ja niissä on kulttuurisen sensuurin ja tahallisen kulttuurin tuhoamisen tunnusmerkkejä. Näiden käytäntöjen tarkoituksena on riistää poliittisilta vangeilta heidän äänensä, muistonsa, kykynsä todistaa kokemuksistaan sekä mahdollisuus ymmärtää todellisuutta luovan ilmaisun kautta.
Tällaiset teot ovat vakava ja järjestelmällinen loukkaus kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja kulttuurisia oikeuksia vastaan – oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisten sopimusten lisäksi Valko-Venäjän kansallisessa lainsäädännössä.
1. Sananvapaus
Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19. artikla; Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19. artikla; Valko-Venäjän tasavallan perustuslain 33. artikla.
Jokaisella, myös vapautensa menettäneellä, on luovuttamaton oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen sekä oikeus levittää tietoja ja ajatuksia kaikkien viestintävälineiden kautta. Käsikirjoitusten tuhoaminen on suoraa henkilökohtaisen itseilmaisun sensurointia – yritys vaientaa ne, joiden muita viestintämahdollisuuksia ulkomaailman kanssa on rajoitettu tai ne on estetty kokonaan. Valko-Venäjän viranomaiset eivät ainoastaan rajoita kohtuuttomasti sananvapautta, vaan he tuhoavat fyysisesti sen aineellisen ilmentymän.
2. Oikeus olla joutumatta kidutuksen tai julman, epäinhimillisen tai ihmisarvoa alentavan kohtelun kohteeksi ja oikeus ihmisarvoon
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5. artikla; Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7. ja 10. artikla; Valko-Venäjän tasavallan perustuslain 25. artikla.
Kaikilla vapautensa menettäneillä on oikeus inhimilliseen kohteluun ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Vankilaviranomaisten suorittama käsikirjoitusten takavarikointi alentaa ihmisarvoa. Vangitsemisen aikana luova työ on ihmissielun perustarve – tapa säilyttää järki, identiteetti ja toivo.
YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen 1. artiklan mukaan kidutus määritellään miksi tahansa teoksi, jolla henkilölle tahallaan aiheutetaan kovaa kipua tai kärsimystä, olipa se fyysistä tai henkistä, esimerkiksi pelottelun tai rankaisemisen tarkoituksessa.
Kirjailijalle tai tutkijalle heidän henkisen työnsä tulos on erottamaton osa heidän persoonallisuuttaan ja tärkein ammattinsa toteuttamisen väline. Eristysolosuhteet, joissa poliittisia vankeja pidetään, tekevät luovasta työstä elintärkeän mekanismin mielenterveyden ja ihmisarvon säilyttämiseksi. Vuosien varrella ankarissa olosuhteissa luotujen käsikirjoitusten tahallinen tuhoaminen tai takavarikointi on eräänlaista psykologista väkivaltaa, jonka tarkoituksena on henkilön ”älyllinen tuhoaminen”.
Edellä mainitut kansainvälisen ja kansallisen oikeuden normit kieltävät nimenomaisesti kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai ihmisarvoa halventavan kohtelun tai rangaistuksen. Käsikirjoitusten takavarikointi ilman laillista ja perusteltua dokumentaatiota tai selitystä muuttaa tämän prosessin mielivaltaiseksi vallan väärinkäytöksi, joka käytännössä määrää vangille lisärangaistuksen hänen ajatuksistaan. Siitä tulee luovan työn tahallista tuhoamista, jolla pyritään loukkaamaan ihmisarvoa.
3. Oikeus kulttuurielämään osallistumiseen
Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 27. artikla; Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15. artikla; Valko-Venäjän tasavallan perustuslain 51. artikla.
Jokaisella on oikeus osallistua vapaasti yhteisön kulttuurielämään. Vapaudenriisto ei poista henkilön sivistyksellisiä oikeuksia. Päinvastoin kansainvälinen oikeus tunnistaa, että myös vankeudessa ihmisten on voitava harjoittaa luovaa toimintaa, tuottaa kulttuuriteoksia ja osallistua kulttuurielämään siinä määrin kuin se on vankeusolosuhteissa mahdollista
Vankien kohtelua koskevat kansainväliset säännöt, erityisesti Nelson Mandela -säännöt (YK:n vankien kohtelua koskevat vähimmäissäännöt), toteavat nimenomaisesti, että vankeus ei rajoita sivistyksellisiä ja koulutuksellisia oikeuksia. Sääntöjen 64 ja 105 mukaan vangeilla on oltava mahdollisuuksia kulttuuritoimintaan ja älylliseen kehitykseen mielenterveyden ja ihmisarvon ylläpitämiseksi.
Käsikirjoitusten takavarikointi riistää vangeilta:
- oikeuden luoda – tuottaa kirjallisia, filosofisia ja elämäkerrallisia teoksia
- tekijänoikeudet – säilyttää ja välittää teoksiaan julkaistavaksi sekä suojella moraalisia ja aineellisia etujaan, jotka perustuvat teoksiin, joiden tekijöitä he ovat
- oikeuden kulttuuriperintöön – jättää todistus ajastaan tuleville sukupolville
- oikeuden olla yhteydessä kulttuuriyhteisöön – jakaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja luovaa työtään ulkomaailman kanssa.
Se loukkaa myös potentiaalisten lukijoiden oikeuksia, joilta riistetään mahdollisuus lukea kirjailijan teoksia. Poliittisten vankien käsikirjoitukset ovat historiallisia asiakirjoja. Niiden tuhoaminen on yritys pyyhkiä pois historiallinen muisti. Tämä loukkaa paitsi vankien itsensä oikeuksia, myös yhteiskunnan oikeutta tutustua kulttuuri- ja historialliseen perintöön. Käsikirjoitusten takavarikointi on kulttuurivandalismia, joka on verrattavissa historiallisten arkistojen tai taideteosten tuhoamiseen.
Historiassa on monia esimerkkejä vankeuden aikana kirjoitetuista käsikirjoituksista, joista myöhemmin tuli merkittäviä kirjallisia teoksia: Jakub Kolasin Uusi maa, Marco Polon matkat, Tommaso Campanellan Auringon kaupunki, Miguel de Cervantesin Don Quijote, Oscar Wilden De Profundis, Alexander Solzhenitsynin kirjat ja Nelson Mandelan päiväkirjat. Tässä maailmankuulujen nimien listassa yksi traaginen sivu omassa kulttuurihistoriassamme on Homeroksen Iliaan käännös, jonka Branislau Taraškievitš teki pidätyksen aikana 1930-luvulla. Neuvostoliiton viranomaiset takavarikoivat myöhemmin koko käsikirjoituksen, eikä sen kohtalo ole tiedossa vielä tänäkään päivänä.
Mikään näistä teoksista ei ole vain henkilökohtainen tarina, vaan myös todistus jostakin aikakaudesta – dokumentti, jota ilman historiakäsityksemme olisi epätäydellinen. Valkovenäläiset vangit kirjoittavat historiaa juuri nyt. Heidän käsikirjoituksensa eivät ole vain rohkeuden ja aikansa muistomerkkejä, vaan myös taideteoksia ja filosofiaa. Näiden käsikirjoitusten takavarikointi on todiste kulttuurisensuurista ja älyllisen perinnön tahallisesta tuhoamisesta.
Kirjailijoiden käsikirjoitusten järjestelmällinen tuhoaminen Valko-Venäjällä menee paljon kulttuuristen oikeuksien loukkaamista pidemmälle ja on käytäntö, jolla pyritään hajottamaan yksilö ja pyyhkimään pois hänen älyllinen ja luova läsnäolonsa.
Vetoamme kiireellisesti Valko-Venäjän viranomaisiin, erityisesti sisäasiainministeriöön ja tuomioiden täytäntöönpanosta vastaavaan osastoon, että ne:
- lopettaisivat välittömästi poliittisten vankien käsikirjoitusten takavarikoinnin
- palauttaisivat välittömästi kaikki olemassa olevat käsikirjoitukset niiden tekijöille (oikeudenhaltijoille)
- varmistaisivat poliittisten vankien kulttuuristen oikeuksien toteutumisen
- saattaisivat nykyiset käytännöt kansainvälisten ja kansallisten oikeusnormien mukaisiksi
Kehotamme lisäksi kansainvälistä yhteisöä, YK:n erityisraportoijaa kulttuuristen oikeuksien alalla, YK:n erityisraportoijaa Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta, UNESCOa sekä kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä:
- tuomitsemaan julkisesti vankilaviranomaisten tekemän käsikirjoitusten takavarikoinnin ja tuhoamisen
- sisällyttämään tämän asian kansainvälisten elinten raportteihin ja päätöslauselmiin
- lähettämään Valko-Venäjän viranomaisille virallisia tiedusteluja, joissa vaaditaan vankien kulttuuristen oikeuksien kunnioittamista;
- valvomaan kulttuurisia ja koulutuksellisia oikeuksia vankiloissa.
Lisätietoja
Lisätietoja sananvapauden tilasta Valko-Venäjällä ja viranomaisten hyökkäyksistä kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksia vastaan on saatavilla Valko-Venäjän PENin, Kansainvälisen PEN ja PEN Amerikan yhteisestä YK:n ihmisoikeusneuvostolle toimitetusta asiakirjasta (englanniksi).
Lisätietoja Valko-Venäjän PENin työstä, mukaan lukien sen kulttuurihenkilöihin vaikuttavien kulttuuri- ja ihmisoikeusloukkausten seurannasta (englanniksi).
Allekirjoittajat:
Kansainvälinen PEN
Norjan PEN
Suomen PEN
Ruotsin PEN
Tanskan PEN
Englannin PEN
Hollannin PEN
PEN Katalaani
Viasna Human Rights Center
Lawtrend
Belarusian Association of Journalists
Belarusian Helsinki Committee
Human Constanta
Lawtrend
Legal Initiative
Telegram channel Holybelawood
Krystsina Drobysh, audiobook publisher
Tutejshy Theatre
Tutaka Foundation
Belarus 2020 Foundation
Belarusische Gemeinschaft RAZAM e.V.
RAZAMKUNST
Dom Tvorcau Foundation
Czabor Association
Civic Cultural Campaign “Budźma Belarusami!”
Belarusian Cultural Society “Сhatka”
Belarusian Council for Culture
Association “Free Belarus Museum”
Publisher “Połackija Łabirynty”
