Gil-Won Lee: Runoja

Gil Won-Lee: Runoja

Kodin ylistys

Rakasta

elämääsi joka lähtee pitkälle matkalle.

Jopa harakka, joka rakentaa tarpeeksi vahvan talon

kestämään sadetta, tuulta ja myrskyä

jopa muurahainen, joka rakentaa sata kertaa ruumistaan suuremman

talon,

kantaa ja kasvattaa jälkeläisensä

kodissa joka on kuin rukoillen rakennettu

rakkauteen vain nojaten.

Siis, jos rakkautta ei elämässä olisi

mitä merkitsisi palatsi?

Koti, kuin keidas kameleille tarpomassa halki aavikon.

Ole kiitollinen hyvin käytetystä päivästä,

kun palaat kotiin hämärissä päivän työn jälkeen.

Naura yhdessä rakkaittesi kanssa

ja juokse kuin lapsi

ja nauti siitä että olet elossa

kuin huomista ei olisi.

Se on ylistyksesi kodille

kunnes tulee päivä kun matka loppuu

ja avaat oven haudan lohtuun,

viimeiseen lepopaikkaan.  


Naamio

 

Minulla on useita naamioita.

Vaimoni ja poikani edessä,

ystävän, runoilijan, lapsen, aikuisen, miehen, naisen edessä;

jokaisessa tilanteessa vaihdan nopeasti toiseen naamioon

valikoimasta jota kannan mukanani.

Kukaan ei ole nähnyt paljaita kasvojani.

Eräänä päivänä

kun loikoilin mukavasti vailla naamiota

vaimoni näki minut.

Hän värähti,

sanoi että näytän kuvottavalta.

Ups, minä ajattelin ja laitoin naamion takaisin

vannoen, etten sitä enää unohtaisi.

Tänä syksynä kuunvalossa

niin kirkkaassa, että se oli surullista

luulin ettei kukaan näe

joten poistin hiljaa naamion ja katsoin taivasta.

Katsoin tähtiä.

Luoja, joka hyvin tuntee kasvoni

laskeutuu kuunvaloa pitkin

ja kuivaa kyyneleeni.


Hyeena

 

Näin unta.

Unessa muutuin hyeenaksi

joka ryntää kohti leijonan kuninkaallista  

peuran yllä liehuvaa harjaa.

Kuka muka sanoi että leijona on petojen kuningas?

Muodostimme lauman ja valtasimme peuran

jonka yllä leijona oli seissyt. 

Ryntäsin eteenpäin ja otin haukun.

Toveri vierelläni nappaa sen pois,

toinen haukkaus,

toinen toveri syöksähtää ja repii lihaa

silmät verestäen kuolleen peuran edessä.

Tuupimme toistemme kuonoja, karjuntamme yltyy

alamme repiä irti

jäljellä olevia lihasuikaleita

jotka ovat veren peitossa; minäkin purin jotakuta.

Purin ja tulin purruksi,

minusta oli viimein tullut nälkäinen demoni.

Siis uneksin että muutuin nälkäiseksi demoniksi

joka puri ystäväänsä täyttääkseen vatsansa.

Suomentanut Marianna Kurtto

* * *

Gil-Won Lee2

Gil-Won Lee on Etelä-Korean PENin kunniapuheenjohtaja ja järjestön pitkäaikainen jäsen. Hän on PEN Internationalin hallituksen jäsen ja toimii PENin kirjailijat maanpaossa -komitean Pohjois-Korean neuvonantajana.

Kirjoittaja on palkittu runoilija, jolta on julkaistu kuusi runoteosta koreaksi. Gil-Won Leen runoja on käännetty englanniksi, unkariksi, ranskaksi – nyt myös suomeksi Marianna Kurton toimesta.

Johanna Sillanpää