Kansalaisjärjestöjä ja ”kansalaisjärjestöjä”

Kansalaisjärjestäjä ja ”kansalaisjärjestöjä”

Jukka Mallinen

Osallistuin Suomen PENin edustajana pohjoismais-venäläiseen kansalaisjärjestöfoorumiin Pietarissa 19. – 21.11.2011. Sen järjestivät Pohjoismaiden Neuvoston edustusto Pietarissa ja Pietarin kaupungin ulkosuhteiden hallinto. Käytännössä järjestelyjä vetivät Suomi-Venäjä-seura ja Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskus Helsingissä.

Aiheina olivat nuorisoyhteistyön kehittäminen, yhteinen ympäristömme, sosiaalinen hyvinvointi sekä kulttuurinen monimuotoisuus ja toleranssi. Mukana oli valtiollisia tahoja ja enemmän tai vähemmän kansalaisjärjestöjä Venäjältä, Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta.

Keskustelu oli hyssyttelevää. Järjestöt esittelivät eli puffasivat toimintaansa eikä ainakaan Venäjää käsitelty kriittisesti. Kansalaisjärjestöjen yhteistyötä esiteltiin, mutta sen aiheena ei ole näköjään sanavapaus, vaan sosiaalipolitiikka- ja tekniikkaa. Ihmisoikeuksista ei puhuttu konkreettisesti, ei poliittisista oikeuksista eikä laillisuudesta, vaan valtarakenteet otettiin annettuina ja (pakosta) hyväksyttävinä. Vaikka avajaisissa vilahtikin ajatus, että kansalaisjärjestöt ovat demokratian ja laillisuuden takaajia, ei tähän teemaan sittemmin sorruttu.

Avajaisiin oli ilmoitettu kovan tason esiintyjiä: Venäjän duuman ulkoaisainvaliokunnan pj. Konstantin Kosatshev  (muistetaan siitä, miten hän mollasi Viron presidenttiä Toomas Hendrik Ilvestä Hanty-Mansijskin suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa 2008), Pietarin uusi kuvernööri (ja entinen Viipurin KGB-päällikkö) Poltavshenko, ulkoministeri Erkki Tuomioja. Suomen avajaispuheenvuoron piti kuitenkin puhemies Eero Heinäluoma, venäläisten avajaispuheenvuorot edustivat pietarilaista nelosdivisioonaa.

Osallistuin ”Toleranssi ja kulttuurinen monimuotoisuus”-sektioon. Ensin kveenien edustaja haukkui Norjan kveenien kielen tuhoamisesta ja sitten Suomen venäläinen suomalaiset ryssittelyn takia. Ahmatova-museon kuraattori Maria Korostejova kertoi sympaattisesti siirtolaislapsille suunnitellusta nykytaideprojektista, jolla edistettiin heidän integraatiotaan.

Venäjällä asiat ovat toleranssin ja ihmisoikeuksien suhteen ihanteellisella kannalla, koska Venäjää ei konkretisoitu, vaan prof. Irina Pervova esitteli toleranssin ja kansalaisyhteiskunnan peruskäsitteitä. Hän kertoi, että 30 prosenttia venäläisistä tuntee toleranssin peruskäsitteet, mutta ei puuttunut Venäjän nykytilanteeseen. Olin valmistellut muutaman analyyttisen ja konkretisoivan kysymyksen mm. sananvapaudesta, laillisuudesta, vaaleista, vähemmistöistä ja äärinationalismista, mutta onneksi ei aikaa jäänytkään keskustelulle eikä kysymyksille – näin pääsi tapahtumaan ainoastaan tämän esityksen aikataulutuksessa…

Kokoukseen osallistui paljon suomalais-ugrilaisten kansojen järjestöjä, jotka tuntuivat kaikki edustavan jo yhteistä venäjänmaalaista kansallisuutta ja yksimielisyyttä. Suoraa kansalaisaktivismia nähtiin sentään avajaisissa. Tilaisuuden lopuksi lavalle nousi kutsumaton vieras, Pietarin gay-yhteisön edustaja. Hän kertoi, että Pietarin kaupunginvaltuusto on hyväksymässä paikallisen lain, joka kieltää ”homo- ja lesboelämäntavan propagoimisen”. Samalla viisi gay- ja lesboaktivistia heilutti julisteita aiheesta. Puheenvuorossa vedottiin Pohjoismaihin ja pohjoismaisiin kansalaisjärjestöihin, että ne protestoisivat tätä barbaarista lakia vastaan. Puhuja valitti, että seksuaalisten vähemmistöjen edustajat ovat yrittäneet keskustella asiasta, mutta ”fasistiset vallanpitäjät eivät lähde dialogiin kanssamme”. Hän pyysi anteeksi kuokkavierailuaan, mutta muuta mahdollisuutta esittää asiaansa ei gay-yhteisölle oltu annettu – sitten jykevät turvamiehet taluttivat protestoijat ulos salista.

Sähköistävän puheenvuoron käytti Jabloko-puolueen johtaja, Pietarissa kampanjoiva Grigori Javlinski. Hän totesi, että Pietarin kansalaisyhteisö on esikuva muulle maalle ja Pietari on Venäjän demokraattisin ja länsimaisin kaupunki. Hän kysyi, milloin kansalaisyhteiskunta tulee samalle tasolle kuin lännessä? Venäjällä ei nimittäin ole aikaa loputtomasti: ennusteiden mukaan

maailma jakautuu 30 – 40 vuodessa kehittyneisiin ja pysyvästi kehittymättömyyteen jämähtäneisiin ja nykyisillä trendeillä ja laadullisilla mittareilla Venäjä sortuu väistämättä kehittymättä jääneiden joukkoon, Nigerian seuraan.

Javlinski noteerasi nykyisen pysähtyneisyyden, valtion ja kansan välisen jyrkän kuilun, korruption ja vaalien manipuloimisen. Ihmiset eivät enää usko mahdollisuuksiinsa saada aikaan myönteisiä muutoksia. Hän totesi, että Venäjän vallanpitäjät kehittävät kansalaisinstituutioiden imitaatioita ja pseudokansalaisjärjestöjä antaakseen kuvan muka demokraattisesta yhteiskunnasta. Venäläisnationalismin Javlinski totesi yksinkertaisiksi vastauksiksi monimutkaisiin kysymyksiin – sen valtaanpääsy johtaisi Venäjän hajoamiseen. Eurooppalainen kehitystie on hänestä ainoa reaalinen mahdollisuus säilyttää Venäjä.

Kaikkiaan kokouksessa pohjoismaiset kansalaisjärjestöt ja puolivaltiolliset yhdistykset neuvovat venäläisiä kansalaisjärjestöjä ja ”kansalaisjärjestöjä” sosiaali-, terveys-, ekologia- ja kulttuuriaktiviteeteissa ja erityisesti varainhankinnassa. Ikäviin asioihin kuten politiikkaan, ihmisoikeuksiin ja demokratiaan ei puututtu.

Kokouksen hyväksymä julkilausuma oli auvoista YYA-liturgiaa. Sukukansojen ystävät ry. sai sentään puhuttua siihen mukaan vaatimuksen vähemmistökielten ja -kulttuurien aseman turvaamisesta ja kehittämisestä. Mitähän muut Pohjoismaat miettivät – uskoivat naiivisti tapahtuman vilpittömyyteen vai näkivät sen putinilaisen demokratian Potemkinin kulisseiksi? Ainakin Suomi oli näin aktiivisesti legalisoimassa valekansalaisjärjestöjä muka demokraattisen yhteiskunnan aidoiksi toimijoiksi. Pohjoismaista ei diplomaattista edustusta kokouksessa ollut kuin Suomesta.

Puheenvuorossaan Henrik Lax kehotti ottamaan Baltian maat mukaan tähän yhteistyöhön. Sen haluaisin nähdä – ne tuntevatkin Venäjän tilanteen hyvin ja keskustelu muuttuisi niiden myötä suorasanaisemmaksi. Muuten keskiluokan vallankumous ja länsimaistuminen näkyy etenevän tänään Pietarissa vahvasti arkikulttuurin tasolla. Pietarissa autoilijat noudattavat yhä enemmän liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia ja antavat jopa tietä jalankulkijalle. Roiskeläpät ovat pidentymässä ja piikkarien korot lyhentymässä. Pietari vahvistaa mainettaan Venäjän länsimaisimpana kaupunkina silläkin, että metrossa kilvet ja kuulutukset ovat nyt paitsi venäjäksi myös englanniksi – ensimmäisenä kaupunkina Venäjällä!

———————

Kirjoittaja on esseekirjailija, kriitikko ja suomentaja sekä Venäjä-aktivisti. Hän toimi Suomen Penin puheenjohtajana vuosina 2006 – 2009.  Mallinen on osallistunut moniin kulttuurivaihto- ja ihmisoikeusprojekteihin mm. Venäjän, Valko-Venäjän, Baltian maiden, suomalais-ugrilaisten alueiden, Tshetshenian ja Keski-Aasian kanssa.

Johanna Sillanpää