Runo Malala Yousafzaille

9.10.2012 14-vuotiasta pakistanilaista Malala Yousafzaita ammuttiin hänen ollessaan matkalla koulusta kotiin. Taliban-terroristit hyökkäsivät hänen kimppuunsa koska hän oli kirjoittanut blogiinsa, että Swatin laaksossa asuvilta tytöiltä estetään toistuvasti pääsy kouluun.

PEN näkee tämän hyökkäyksenä sananvapautta vastaan. Oikeus koulutukseen on yleismaailmallinen, sukupuolesta riippumaton ihmisoikeus. Ilman kirjoittamista ja lukemista ei olisi kirjallisuutta, ja ilman kirjallisuutta ilmaisunvapaus on vaarassa.

Itävallan PEN pyysi kirjoittamaan kirjeen, novellin tai runon vastalauseeksi tapahtumalle kunkin omalla kielellä. Nämä vastalauseet julkaistaan tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä.

Suomen PENin Naiskomitea kokoontui eräänä helmikuisena perjantai-iltana kirjoittamaan yhdessä runoa. Paikalla oli viisi kirjailijaa ja saman verran mielipiteitä ja makueroja, tyylejä ja toiveita. Kymmenien paperilappusten ja ainakin seitsemän eri version jälkeen runo valmistui.

Malalalle

KOULUTIE

Isä ei ajanut minua tänään kouluun.
Kirja nauraa,
naurava kirja helmassani
ajattelen mustekaloja, jäätyneitä kenkiä,
ongenkoukkuja kengissä,
taas pujahdan ja loikin, puhkaisen jotta näen.
Potkaisen kengällä rotanraatoa.
En kaihda! En väistä!
En myötäile.
Ryteikkö vastustaa, kekälesilmä seuraa.
Avaan hohtimilla rotkon.
Ota sinä sakset ja ruuvipuristin,
minä turvaudun hedelmään.
Aurinko rakastaa tamburiinin ääntä, aurinko
ei putoa.

Kirjoittanut Suomen PENin Naiskomitea

Johanna Sillanpää