Suomen PENin sananvapauspalkinnon vuonna 2026 saa ihmisoikeusaktivisti Janette Grönfors. Grönfors työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä romanipolitiikan erityisasiantuntijana sekä ministeriön yhteydessä toimivan Romaniasiain neuvottelukunnan (RONK) pääsihteerinä. Palkinto myönnetään Grönforsin pitkäaikaisesta työstä romanien oikeuksien toteutumisen puolesta sekä Grönforsin rohkeudesta nostaa julkiseen keskusteluun myös romaniyhteisön sisäisiä tabuja.
Janette Grönfors syntyi vuonna 1966 romaniperheeseen. Taustastaan hän sai tietää vasta kouluiässä, sillä hän eli seitsenvuotiaaksi Romano Mission (silloisen Mustalaislähetyksen) ylläpitämässä Kotimäen lastenkodissa Sipoossa. Siellä ei muodostunut siteitä romanikulttuuriin, lasten taustat pidettiin pikemminkin piilossa. Etnisestä erilaisuudestaan Grönfors tuli kipeällä tavalla tietoiseksi, kun hän muutti valtakulttuuriin kuuluvan kasvattiäidin luo Käpylään. Alkoi koulu ja koulukiusaaminen, jota kesti koko oppikoulun ajan.
Käpylän kulttuurikodissa Grönforsin romanitaustaa kuitenkin arvostettiin. Sijaisäidin ja sijaismummun tuki auttoi vaikeassa elämänvaiheessa, mutta silti Grönfors loi turvakseen peitetarinan, jonka mukaan hänen isänsä oli milloin italialainen, milloin ranskalainen. Biologisiin sukulaisiinsa Grönfors tutustui kahdeksan vuoden iässä.
Kahdessa kulttuurissa kasvaminen ja periksiantamaton opiskelu valoivat vahvan perustan Grönforsin tulevalle elämäntyölle. Grönfors kouluttautui ensin nuoriso-ohjaajaksi, sitten sosionomiksi tehden myös diakoniopintoja. Hän suoritti lukion töiden lomassa ja sai valkolakin 26-vuotiaana. Tie jatkui yliopistoon, josta Grönfors valmistui maisteriksi vuonna 2012.
Tällä hetkellä Grönfors valmistelee väitöskirjaa romanien lastenkotihistoriasta. Tutkimusaihe on romanikulttuurin ymmärtämisen kannalta merkittävä, sillä 1950–1970-luvulla huomattava osa romanilapsista eli jossain elämänsä vaiheessa lastenkodissa. Syynä oli paitsi romanien ylisukupolvinen ja rakenteellinen lapsiperheköyhyys sekä syrjintä, myös valtion sinnikäs pyrkimys assimiloida romanilapset osaksi valtakulttuuria.
Romaneja on Suomessa noin 12 000–14 000, ja he ovat edelleen yksi maamme sorretuimmista vähemmistöistä. Pelkkä sukunimi voi yhä olla esteenä työpaikan saamiselle. Romanikieli on uhanalainen ja tarvitsee elpyäkseen päämäärätietoisia tukitoimia.
Grönfors on työskennellyt vähemmistö-, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten parissa yli 30 vuotta. Elämänuralle mahtuu lukuisia työtehtäviä ja luottamustoimia, myös ulkomailla. Grönfors on ollut pitkään Euroopan neuvoston romaniasioiden asiantuntijakomitean (ADI-ROM) jäsen Suomen hallituksen edustajana. ETYJin Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistossa Varsovassa Grönfors on työskennellyt kriisinhallintatehtävissä. Hän on Ihmisoikeuskeskuksen Ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen kaudella 2024–2028. Grönfors on toiminut romaniväestön koulutusyksikön kulttuurisihteerinä ja asiantuntijana Opetushallituksessa ja Suomen Pakolaisavussa sekä RASMUS ry:n puheenjohtajana. Suomen Punaisella Ristillä Grönforsin vastuualueisiin kuuluivat monivuotisen rasisminvastaisen hankkeen vetäminen sekä vuosittaisen rasisminvastaisen viikon suunnittelu ja toteutus. Grönfors on ollut useissa oikeusministeriön hallinnoimien hankkeiden ohjausryhmissä, viimeisimmäksi Vertaisina vihaa vastaan -hankkeessa sekä sen mentorointiohjelmassa. Listaa voisi jatkaa rivitolkulla.
Merkittävä käänne Grönforsin elämässä sijoittuu vuoteen 2006, jolloin Grönfors työskenteli romaniasioiden kehitysasiantuntijana Lontoossa. Suurkaupungissa kukaan ei eksotisoinut tai udellut taustasta. Kun olemassaoloaan ei tarvinnut enää perustella muille, kirkastui missio, jota Grönfors luonnehtii ”Kun tulin näkyväksi” -podcast-ohjelmassa (24.4.2025) näin: ”Olla sumutorvena asioille, jotka ovat tärkeitä muillekin kuin minulle.”
Janette Grönfors on nostanut rohkeasti julkiseen keskusteluun myös niitä tasa-arvokysymyksiä, jotka saattavat olla romaniyhteisön sisällä tabuja. Romaninaisen asema on perheessä merkittävä mutta yhteisössä toisinaan heikko patriarkaalisen kulttuurin tähden. Grönfors on puhunut romaniyhteisön sisäisestä lähi- ja perhesuhdeväkivallasta sekä jopa kunniaväkivaltaa muistuttavista väkivallan rakenteista. Hän on painottanut niihin puuttumisen tärkeyttä sekä peräänkuuluttanut yhteistyötä romaniyhteisön kanssa ja tukipalvelujen saavutettavuutta. Myös sateenkaariteemat ovat Grönforsin asialistalla. ”Jotkut romanit kieltäytyvät uskomasta, että romanien keskuudessa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä”, Grönfors totesi Helsingin Sanomien haastattelussa (4.6.2020). ”Jos vaadimme yhdenvertaista kohtelua itsellemme, se tarkoittaa sitä, että muutkin vähemmistöt pitää ottaa huomioon.” Kulttuurisensitiivisyys ei saa Grönforsin mukaan milloinkaan mennä lain ja ihmisoikeuksien edelle.
Kuvassa entisiä ja nykyisiä johtokunnan jäseniä sananvapauspalkitun kanssa, vasemmalta: Oula-Antti Labba, Janne Huuskonen, Joy Hyvärinen, Heikki Jokinen, sananvapauspalkittu Janette Grönfors, Laura Lindstedt, Kristiina Markkanen ja Yaseen Ghaleb
Palkintona on Sirkka Palosen teos Juuret
Janette Grönfors saa palkinnoksi helsinkiläisen kuvataiteilija Sirkka Palosen teoksen Juuret (puupiirros, 2020).
Sananvapauspalkinnon ovat saaneet aiemmin Elina Hirvonen (2025), Thomas Sandholm (2024), Aleksis Salusjärvi (2023), Katariina Lillqvist (2022), Journalistien tukirahasto (2021), Ujuni Ahmed (2020), Johanna Vehkoo (2019), Kai Ekholm (2018), Sunniva Drake (2017), Matti Suurpää (2016), Abdirahim Hussein (2015), Kimmo Oksanen (2014), Eva Neklyaeva (2013) ja Ville Ranta (2012).
