Entäs jos toinen onkin minun peilikuvani?

Entäs jos toinen onkin minun peilikuvani?

Maria Pakkala

Vuonna 1761 arabiantaitoinen Peter Forsskål osallistui Tanskan kuninkaan kustantamaan luonnontieteelliseen retkikuntaan arabimaihin. Retkikunnan tarkoituksena oli tutustua alueen eläimistöön ja kasvistoon. Retkikunta joutui kuitenkin kärsimään beduiinien vihamielisyydestä sillä kummatkaan osapuolet eivät tienneet toisistaan juuri mitään. Kairoon vuonna 1843 lähtenyt arabian kielen taitava Georg August Wallinin kokemus oli paljon positiivisempi. Mahtaako olla syy parempi tuntemus ja hänen saamansa aikaisempi kosketus egyptiläiseen opettajaansa jo opintojen aikana? Hän nimittäin arabialaistui ja otti jopa arabialaisen nimen: Abd al-Wali.

Mutta miten Suomen suhde arabiaan ja arabeihin on alkanutkaan? Ensimmäiset länsimaalaiset orientalistit matkustivat Arabia Felixiin — onnelliseen arabiaan. Sinne mentiin hakemaan itselle osaa onnellisuudesta. Suomessa aloitettiin arabiankielen opintoja usein uskonnollisista syistä: jotta Raamattua voisi ymmärtää paremmin, piti opiskella arabiaa ja arabien tapoja. Raamattuhan tulee Lähi-idästä, jossa sen ajan beduiinien uskottiin harrastavan samanlaista elämäntapaa kuin Raamattu kuvaa. Opiskeltiin arabiaa jotta ymmärrettäisiin omaa uskontoa ja kulttuuria. Ironista, eikö?

Kuva Suomesta arabiankielisissä maissa on nykyään positiivinen: Suomi on ehkä kesätön, mutta se on Nokian ja korkeakoulutuksen maa. Enempää ei ehkä tiedetäkään. Arabiankielisistä maista sen sijaan kuvittelemme tietävämme paljon Suomessa: väkivaltaisten miesten ja alistettujen naisten maita, tietenkin. Yleensä kun kerron olevani Marokosta, kerrotaan minulle kolmenkymmenen vuoden takaisista matkoista Agadiriin, köyhien ja barbaarien maahan ja paljon muuta negatiivista. Vanha naapurini kertoi minulle miten tyhminä hän piti marokkolaisia miehiä, jotka pukeutuvat leveihin pussihousuihin. Nämä miehet kuulemma odottavat maailman loppua jolloin he synnyttävät ja pussihousut suojailisivat vauvoja putoamasta maahan! Myyttejä riittää. Näin huonosti siis tunnemme toisiamme. Suomessa aurinko ei paista ja Marokossa ihmiset pahoinpitelevät ja alistavat toisiaan.

Nyt Arabia Felix onkin Eurooppa Felix. Tänne tullaan onnellisuuden ja onnistumisen perään. Arabiassa käyneet orientalistit kertovat, miten heidät otettiin lämpimästi heimoihin. Osaako Eurooppa Felix edes kuvitella, että jonain päivänä itsensä ymmärtäminen alkoi Arabiassa?

————–

Maria Pakkala on arabiantaja ja arabian kielen ja islamin tutkimuksen tohtorikoulutettava.

Johanna Sillanpää