”Allah on lesbo”, julisti printti paidan rintamuksessa. Paita oli marokkolaisen ihmisoikeusaktivistin Ibtissame ”Betty” Lachgarin yllä selfiessä, jonka hän postasi Facebookiin.
Kuva oli tuenilmaus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustajille, jotka Iranin islamilainen tasavalta oli juuri tuominnut kuolemaan.
Lachgar sai syytteen islamin halventamisesta. Marokon rikoslain mukaan islamin tahallinen loukkaaminen myös verkossa on kiellettyä.
Oikeudessa Lachgar sanoi, että hänen tarkoituksenaan ei ollut loukata islamia vaan protestoida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sortoa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Marokon perustuslaki suojaa ilmaisunvapautta, mutta tuomioistuin ei sitä ratkaisussaan painottanut. Syyskuussa 2025 Lachgar tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeuteen ja sakkoihin.
*
Onneksi Suomessa ei voisi tapahtua tällaista!
Suomihan on liberaali demokratia, toisin kuin Marokko. Me noudatamme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja turvaamme laajan sananvapauden, koska vain sen turvin kansanvalta voi kukoistaa.
Eikö vain?
Kyllä – ja ei.
Kyllä, Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka velvoittavat turvaamaan muun muassa sananvapauden, uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden. Niihin kuuluvat Euroopan ihmisoikeussopimus sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus.
Silti Suomenkin rikoslaissa on pykälä, joka kriminalisoi uskonnollisen pyhän loukkaamisen.
Rikoslain 17. luvun kymmenennen pykälän mukaan rangaistavaa on muun muassa se, että julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä.
Suomen rikoslaki antaa siis uskonnollisille käsityksille erityissuojan, jota vaikkapa poliittisilla ja ideologisilla ajatuksilla ei ole. Muissa Pohjoismaissa vastaavaa pykälää ei ole.
Suomessa lakia on käytetty lähinnä islamiin kohdistuvissa tapauksissa.
Lakipykälän nojalla joku olisi siis Suomessakin voinut tehdä Lachgarin paitakuvasta rikosilmoituksen.
*
Lakipykälää on kritisoitu paljon.
YK:n ihmisoikeuskomitea on kehottanut Suomea poistamaan sen, koska se rajoittaa sananvapautta. Samaa mieltä ovat olleet monet suomalaiset oikeustieteilijät ja sananvapausaktivistit.
Kritiikin voi tiivistää ajatukseen, että valtion tehtävä on suojella ihmisiä, ei ajatuksia, eikä siis myöskään uskontoja kritiikiltä.
Uskonrauhapykälä voi rajoittaa uskonnollisten käsitysten, normien, auktoriteettien ja instituutioiden arvostelua silloinkin, kun se ei kohdistu uskovien yhteisöön eikä tarkoituksena ole loukata heitä. Jo epävarmuus rangaistavuuden rajoista voi saada ihmisen vaikenemaan.
Säännös nostaa esiin myös tulkintavallan ongelman.
Uskontojen sisällä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on pyhää ja miten sitä pitäisi tulkita. Kenen tulkinta siis ratkaisee, mitä valtio suojelee?
Ja tuntevatko oikeustoimijat riittävän hyvin sen, mitä Suomen yli sata rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa pitävät pyhänä?
Uskonrauhasäännöksen puolustajat vetoavat usein uskonnonharjoittajien suojeluun häirinnältä.
Uskovien suojelu ei kuitenkaan edellytä, että uskonnolliset käsitykset suojataan rikosoikeudellisesti. Ihmisiä suojaavat jo muut rikoslain säännökset, kuten pykälät kunnianloukkauksesta, uhkailusta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
*
Voidaan myös kysyä, suojeleeko uskonrauhapykälä tosiasiassa uskonnonvapautta.
Tai: kenen uskonnonvapautta se suojaa, kenen ei?
Uskonnonvapaus ei nimittäin tarkoita vain uskonnollisten tunteiden suojaa ja oikeutta harjoittaa uskontoa vakiintunein tavoin. Se tarkoittaa myös vapautta arvostella uskontoa, tulkita sitä uudelleen tai erota siitä.
Uskonrauhan rikkomisen kriminalisoivat lait eivät välttämättä turvaa niiden vapautta, jotka kärsivät uskonnolla perustellusta sorrosta tai kamppailevat muuten sen normeja vastaan. Sen ovat saaneet tuta erityisesti monet naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ja uskonnollisten yhteisöjen sisäiset toisinajattelijat.
Hyvä esimerkki tästä on Bangladeshissa syntyneen kirjailija-lääkärin Taslima Nasrinin tapaus. Nasrin irrottautui muslimiperheensä uskosta ja nousi 1990-luvun alussa kansainväliseen suosioon esseillään ja romaaneillaan, joissa hän kritisoi naisia alistavia uskontoja. Niiden takia islamistinen ryhmä vaati hänelle kuolemantuomiota.
Kun Nasrin haastattelussa vaati naisten ja miesten yhdenvertaisuutta, häntä uhattiin vuonna 1994 syytteellä jumalanpilkasta. Syyttäjien mukaan hän vaati koko Koraanin uudistamista, Nasrinin itsensä mukaan islamilaisen lain eli šarian uudistamista. Nasrin joutui piileskelemään ja lähti lopulta maanpakoon Ruotsiin.
Sekä Nasrinin että Lachgarin tapaukset osoittavat, että jos uskonnollisten käytäntöjen arvostelu voidaan tulkita pyhän loukkaamiseksi, naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen vaikeutuu. Silloin menetetään mahdollisuus uudistaa uskontoja siltä osin kuin ne loukkaavat ihmisoikeuksia.
Nasrinin tapaus myös näyttää, että uskonnollisia normeja haastavien vaientamiseen tai ajamiseen maanpakoon ei tarvita edes toteutunutta tuomiota. Kuoleman tai rikossyytteen uhka voi riittää.
*
Suomessa ketään ei toki tuomita kuolemaan uskonrauhan rikkomisesta. Rangaistus siitä on korkeintaan kuuden kuukauden vankeus tai sakot.
Silti uskonrauhapykälä on ristiriidassa liberaalin demokratian sananvapausihanteen kanssa. Jos uskonnon arvostelu voidaan tulkita pyhän loukkaamiseksi, tila uskonnolla perusteltujen normien ja vallankäytön kritisointiin kapeutuu.
Muun muassa irakilaistaustainen kirjailija Sara Al Husaini, afganistanilaistaustainen poliitikko Eva Tawasoli ja somalialaistaustainen ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed ovat kritisoineet sitä, että vähemmistöyhteisöjen tyttöihin ja naisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista puhutaan Suomessa liian vähän. Vaikenemisen taustalla on heidän mukaansa muun muassa haluttomuus puuttua yhteisöjen sisäisiksi miellettyihin ongelmiin, pelko uskonnon tai kulttuurin loukkaamisesta ja pelko rasistiksi leimautumisesta.
Vaikeneminen on tietysti väärin. Ihmisoikeudet ovat universaaleja, ja niitä pitää puolustaa myös silloin, kun niitä loukataan uskonnon tai kulttuuriperinteiden varjolla.
Uskonrauhapykälän poistaminen olisi tärkeä viesti siitä, ettei valtio suojele uskontoja, niiden auktoriteetteja tai uskonnolla perusteltuja käytäntöjä voimakkaaltakaan kritiikiltä. Uskonnollisia oppeja ja käytäntöjä on voitava haastaa ja uudistaa.
Oikeusvaltio ei täytä tehtäväänsä, jos se ei suojele ihmisiä myös uskonnolliselta alistamiselta.
***
Kristiina Sarasti (s. 1973) on vapaa toimittaja, joka on erikoistunut kulttuuriin, yhteiskunnallisiin aiheisiin sekä ihmisoikeus- ja mielenterveyskysymyksiin.
LÄHTEET:
Ibtissame ”Betty” Lachgarin tapauksesta:
Moroccan feminist and LGBTQ activist sentenced to prison in blasphemy case, AP News
Suomen ratifioimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset:
Valtiosopimusten viitetietokanta, Finlex
Hallituksen esitys Eduskunnalle, Finlex
Suomen kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka, UM
View the ratification status by country or by treaty, UN
YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentti nro 34, joka käsittelee sananvapautta ja toteaa, etteivät jumalanpilkkalait yleensä ole YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan mukaisia:
International Covenant on Civil and Political Rights, UN
Suomen rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä:
Laki rikoslain muuttamisesta, Finlex
Kritiikistä uskonrauhan rikkomista koskevaa pykälää kohtaan:
Taslima Nasrinin tapauksesta:
Sara Al Husainin, Eva Tawasolin ja Ujuni Ahmedin näkemyksistä:
