Laura Manninen: Jaa salaisuus – ja saa tuomio?

Helsinkiläinen nainen sai viime joulukuussa tuomion törkeästä kunnianloukkauksesta. Nainen oli kertonut muutamalle ystävälleen opiskelukaverin raiskanneen hänet. Hän kertoi asiasta myöhemmin myös terveydenhuollolle ja poliisille. Poliisi oli naisen mukaan varoittanut häntä näyttövaikeuksista ja kunnianloukkauksen riskistä, eikä rikosilmoitusta kirjattu.

Naisen mukaan hän ei voinut olla vastuussa siitä, että hänen ystävänsä olivat kertoneet asiasta eteenpäin. Käräjäoikeus taas katsoi, ettei tuomittu ollut pyrkinyt mitenkään rajoittamaan tiedon leviämistä. Oikeus huomautti, ettei miestä ole syytetty tai tuomittu raiskauksesta, eikä naisen oma käsitys tapahtuneesta rikoksesta oikeuta häntä esittämään asianomistajaa raiskaajana. Nainen on ilmoittanut valittavansa tuomiosta, joten se ei ole vielä lainvoimainen.

Väkivallan dynamiikkaan kuuluu usein väkivallan kokijan vaientaminen.
Väkivallan tekijä tyypillisesti kutistaa, typistää ja nujertaa kohteensa minuuden. Se käy vaivihkaisesti, kuten väkivallan raaistuminenkin.

Syytetyn oikeusturva on tietysti yhtä tärkeä kuin toisenkin osapuolen. Ikävä kyllä oikeus- ja auttamisjärjestelmässämme on kuitenkin vakavia ongelmia liittyen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan; korjattavaa riittäisi sekä lainsäädännössä että poliisien asenteissa ja osaamisessa. Se vähentää halukkuutta ilmoittaa väkivallasta poliisille ja estää prosessin kulkua siitä eteenpäin.

Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Sukupuolistunut väkivalta on vakava suomalainen ihmisoikeusongelma, josta olemme saaneet useamman kansainvälisen huomautuksen.

Väkivallan dynamiikkaan kuuluu usein väkivallan kokijan vaientaminen.

Väkivallan tekijä tyypillisesti kutistaa, typistää ja nujertaa kohteensa minuuden. Se käy vaivihkaisesti, kuten väkivallan raaistuminenkin. Se tapahtuu muun muassa rajoittamalla yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin sekä synnyttämällä häpeää, syyllisyyttä ja arvottomuutta. Lopulta väkivallan kokija saattaa uskoa, että kaikki on hänen omaa syytään eikä hän edes ansaitse parempaa.

Ammattilaiset neuvovat väkivallan kokeneita jakamaan salaisuuden. Esimerkiksi Naisten linja kirjoittaa näin:

”Kun olet löytänyt oman tapasi puhua kokemuksistasi, huomaat, että saat voimia sen pohtimiseen, mitä seuraavaksi. Jo se ensimmäinen askel on askel kohti uutta elämää.

On tärkeää, että sinulla on joku, joka kuuntelee ja uskoo sinua. Hän haluaa edistää toipumistasi eikä vähättele kokemustasi. Luotat häneen. Tällainen ihminen voi löytyä lähipiiristäsi. Joskus on hyvä jakaa kokemus myös ulkopuolisen ihmisen kanssa.”

Ongelmalliset rakenteet pönkittävät vaientamisen kulttuuria ja väkivaltaista perinnettämme. Niin kauan kuin näin on, asiasta on puhuttava. Sananvapauden rajoissa ja rajoja koetellen.

Laura Manninen

Veikko Somerpuro / WSOY

Kirjoittaja on esikoiskirjailija, joka romaani Kaikki anteeksi (WSOY, 2018) kertoo osittain omakohtaisen tarinan väkivaltaisesta parisuhteesta.

Johanna Sillanpää