Demokratian vahvistamiseksi tarvitsemme viestintätaitoja.
Sananvapaus on yksi demokraattisista perusvapauksistamme. Osallistuminen avoimeen keskusteluun vaatii kuitenkin riittäviä viestinnällisiä valmiuksia. Jos väestön suurella enemmistöllä ei ole tiedonvälityksen tulkintakykyä, sananvapauden harjoittaminen voi pahimmillaan johtaa demokratian heikentymiseen, ei sen vahvistumiseen. Kun kansakunnalta puuttuvat riittävät viestintätaidot, demokratia ja demokraattinen viestintä altistuvat epädemokraattisen propagandan ja siitä aiheutuvan toimintahäiriön muodostamalle uhalle: sensuurin muodoille, jotka propagandan avulla voivat tukahduttaa oikeutetut toisinajattelun.
Demokratia on poliittinen järjestelmä, joka on riippuvainen tehokkaasta poliittisesta viestinnästä. Poliittinen propaganda ja oikeutettu toisinajattelu on suhteellisen helppo erottaa toisistaan teoriassa, mutta ei käytännössä. Käytännön poliittisessa viestinnässä molemmat ovat riippuvaisia sananvapaudesta. Toimenpiteet, joilla pyritään tukahduttamaan jälkimmäinen, naamioidaan yleensä toimenpiteeksi kansalaisten suojelemiseksi edelliseltä. Sensuurin torjumiseksi on välttämätöntä erottaa nämä kaksi. Voidaksemme erottaa oikeutetun toisinajattelun demokratiaa häiritsevästä propagandasta, tarvitsemme viestintälukutaitoa.
Viestinnällistä sisälukutaitoa tarvitaan kiireellisemmin kuin koskaan, sillä uusien viestintäteknologioiden jatkuva kehitys on johtanut poliittisen viestinnän polarisoitumiseen ja radikalisoitumiseen. Polarisoituminen rohkaisee demokratioidemme sisäisiä ja ulkoisia vihollisia toimimaan. Tiukempien valvonta- ja sensuurimuotojen käyttöönottamisen ja uuden viestintätekniikan ”oheisvahinkojen” korjaamisen sijaan, paljon parempi vaihtoehto on vahvistaa demokratiaa kehittämällä kansalaisten viestintä- ja medialukutaitoja.
Viestintätaitojen riittävä hallinta antaa ihmisille mahdollisuuden paitsi ilmaista mielipiteensä tehokkaammin myös saada kriittisempi käsitys muiden mielipiteistä. Tekstin muotoilun ja tulkinnan perustaidot ovat olennaisia argumentteihin perustuvien mielipiteiden muotoilussa ja myös muiden mielipiteidensä tueksi esittämien argumenttien arvioinnissa.
Viestintätaitoja vahvistamalla ihmisistä tulee immuuneja disinformaatiolle, propagandalle, ja mediatisoinnin kielteisille vaikutuksille: politiikan alistamiselle median logiikalle ja vaalikilpailun rappeutumiselle poliittisessa markkinoinnissa. Valveutuneempi yleisö vaatii tiedotusvälineiltä parempaa, osuvampaa ja tarkempaa tietoa ehdokkaidensa puolueohjelmista. Laaja-alainen medialukutaito antaa kansalaisille paremmat edellytykset kyseenalaistaa valtavirran näkemyksiä ja mahdollistaa vaihtoehtoisten tiedonlähteiden soveltamisen tapahtumista. Yleinen mediasivistys parantaa poliittista ehdokasasettelua ja torjuu pinnallisen “tietoviihteen”. Politiikan henkilöitymisen ja asiaankuulumattoman ehdokkaiden yksityiselämään puuttumisen sijaan, poliittisiin valintoihin tulisi johtaa ehdokkaiden näkemykset ja puolueohjelman substanssi.
Tehokkain tapa kehittää demokraattista viestintäympäristöä on viestintäopintojen tarjoaminen jo yleissivistävässä koulutuksessa. Häiritsevää, merkityksetöntä ja manipuloivaa tiedonvälitystä tulee aina olemaan, mutta sen painoarvoa ja kielteisiä vaikutuksia väestöön on mahdollista hillitä. Populistiset ja totalitaariset liikkeet pyrkivät jatkossakin hyväksikäyttämään toisinajattelua korvatakseen demokratian “karismaattisilla johtajilla” ja eliitin tai oligarkkien ylläpitämillä poliittisilla puolueilla. Medialukutaidoiltaan sivistyneeseen kansaan vaikuttaminen on kuitenkin vaikeampaa.
Matteo Stocchetti
Kirjoittaja on poliittisen viestinnän dosentti Helsingin yliopistossa ja Åbo Akademissa sekä mediakulttuurin yliopettaja Arcada-ammattikorkeakoulussa.
