Saako perheestä kirjoittaa?

Mistä tahansa voi kirjoittaa, jos se on taiteellisesti tarpeeksi korkeatasoista

Annina Holmberg ja Sirpa Kähkönen

Annina Holmberg ja Sirpa Kähkönen

Kirjailijat Annina Holmberg ja Sirpa Kähkönen olivat Märta Tikkasen linjoilla PEN:in Naiskirjailijakomitean Ystävänpäivän kirjallisuusklubilla. Kirjasto 10:ssä keskusteltiin kirjailijan vapaudesta ja vastuusta silloin, kun kirjoitetaan omasta perheestä.

”Äiti yllättää!”, huudahtaa Annina Holmberg. Varttumista taiteilijaperheessä teoksessaan Kaiku (Siltala 2009) kuvannut kirjailija valmistelee tällä hetkellä teosta vuonna 2014 edesmenneestä äidistään, teatterin monitoiminaisena tunnetusta Ritva Holmbergista. Hän, kuten moni muu taitava ja aktiivinen nainen, jäi urallaan jokseenkin ohjaajamiehensä Kalle Holmbergin varjoon. Nyt haastattelut ja arkistoihin tehdyt tutkimusmatkat avaavat uusia ovia tuttuun henkilöön: ”Tyttären näkökulma äitiinsä on aina henkilökohtainen”, Annina Holmberg toteaa.

Annina Holmberg kertoo romaanistaan "Kaiku"

Annina Holmberg kertoo romaanistaan ”Kaiku”

Kirjailija Rauni Paalanen kommentoi yleisöstä, että kirjailija ammentaa materiaalia aina henkilökohtaisesta näkökulmasta. Toisilla on toinen totuus, ja kirjailija, jolla on vapaus julkaista oma totuutensa perheestään, saattaa joutua myös suuttumuksen kohteeksi. Ehkä kirjailijan vapautta myös kadehditaan, Paalanen pohtii.

Yleisössä nähtiin useita tuttuja, kommentointivuorossa kirjailija Anita Konkka

Yleisössä nähtiin useita tuttuja, kommentointivuorossa kirjailija Anita Konkka

Sirpa Kähkönen kertoo omasta perheestä kirjoittamisen olleen hänelle välttämätöntä kirjailijaksi tulemisessa. ”Henkilökohtainen hyhmepato” irtosi toisen teoksen (Lukittu lähde, Otava 1994) myötä, mutta vaikutti pysyvästi kirjailijan suhteeseen vanhempiinsa. Käsiteltyään perhehistoriaansa Kähkönen saattoi siirtyä historiallisiin teemoihin, jotka häntä kirjailijana kiehtovat. Kiinnostus koskee myös oman perheen ja suvun paikkaa historiassa.

Etsiessään totuutta kirjailijan on oltava rehellinen itselleen ja noudatettava omia normejaan, Kähkönen toteaa. ”Mutta pieni epärehellisyys sallitaan”, Holmberg täydentää. Perheestäänkin kirjoittaessaan kirjailija käyttää tarinan luomiseen niitä kaunokirjallisia keinoja, joita hänellä on.

”Ehkä kirjailijan rehellisyys on sitä, että katsoo sinnekin, minne julkinen katse ei ulotu”, Sirpa Kähkönen päättää. Kirjailijan olisi käsiteltävä myös varjoon jäävien perheenjäsenten ja sukulaisten totuutta, Kähkönen toteaa ja viittaa Annina Holmbergin meneillä olevaan työhön.

Suomen PEN kiittää esiintyjiä virikkeellisestä keskustelusta. Yleisölle lämpimät kiitokset aktiivisesta osallitumisesta sekä PEN:in vetoomuksen allekirjoittamisesta. Kiitos Kirjasto 10:lle tilaisuutemme mahdollistamisesta ja jälleen kerran mutkattomasta yhteistyöstä!

Johanna Sillanpää