Turvakaupunki ei ole vuoden tai kahden projekti

Safe Haven – vapaan ilmaisun turvaksi -paneeli Maailma kylässä -festivaaleilla 29.5.2016

Eva Neklyaeva, Jowan Safadi, Lisen Sundqvist, Veikko Kunnas, Helge Lunde & Nasrin Madani.

Eva Neklyaeva, Jowan Safadi, Lisen Sundqvist, Veikko Kunnas, Helge Lunde & Nasrin Madani.

Suomen PEN:in, Kepa ry:n ja Kulttuuria kaikille -palvelun Safe Haven -paneelikeskustelussa pohdittiin turvakaupunkien merkitystä sekä taiteilijoille että kaupungeille. Keskustelua johtanut kuraattori ja tuottaja Eva Neklyaeva kertoi alkuun konkreettisen esimerkin isästään, valkovenäläisestä runoilijasta ja ihmisoikeuspuolustajasta Vladimir Neklyaevista, joka asui 2000-2004 Suomen PEN:in ja Helsingin kaupungin residenssissä. Helsingin vuodet olivat Neklyaeville tärkeitä, tuottoisia ja ennen kaikkea turvallisia. Palattuaan Valko-Venäjälle Vladimir Neklyaev vangittiin ja pakotettiin vuosien kotiarestiin. PEN myönsi 2013 sananvapauspalkintonsa Eva Neklyaevalle työstä Valko-Venäjän ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolesta.

Iranilaisesta, nykyisin Malmössä asuvasta Nasrin Madanista tuli Växjön kaupungin ensimmäinen turvakaupunkikirjailija 2012. 17-vuotinaana Iranissa esikoisteoksensa julkaisseelle Madanille vuodet Ruotsissa ovat merkinneet vapautumista: esikoista seurasi sensuuri ja Madani totesi, ettei hänen Ruotsissa julkaistua novellikokoelmaansa olisi voitu julkaista Iranissa. Ruotsissa hänen kertomuksiaan on ilmestynyt myös kahdessa kokoelmassa. ”Maan hallitus rajoittaa aivan kaikkien sananvapautta, taiteilijoiden on pakko sensuroida itseään”, Nasrin toteaa taiteilijan työn edellytyksistä kotimaassaan.

PEN:in ja Helsingin kaupungin Safe City for Writers -ohjelma lakkautettiin vuonna 2012 ja uutta järjestelyä on etsitty siitä asti. Tänä keväänä Helsingin kaupungin perustamaa Safe Haven Helsinki -residenssiä koordinoivat Perpetuum Mobile ja HIAP – Helsinki International Artist Programme. Paneeliin osallistuneesta muusikko Jowan Safadista tuli maaliskuussa ensimmäinen Safe Haven Helsinki -taiteilija. Sunnuntaisen paneelin jälkeen häntä odotti paluumatka takaisin Haifaan, Palestiinaan. Kuka muu olisi parempi vastaamaan siihen, mitä residenssin jälkeen tapahtuu.

”En tiedä”, Jowan vastaa kysymykseen. Hänelle työntäyteiset kuukaudet Helsingissä ovat olleet taukoa paranoiasta, joka seuraa häntä paitsi kotona Palestiinassa myös useissa naapurimaissa. ”Jos et voi laulaa jumalasta, seksistä, politiikasta, mistä sitten laulat?”, hän kysyy. Paluu on stressaava ja vaatii matalalla profiililla toimimista. ”Jossain vaiheessa sinun on annettava periksi, mutta en halua.” Jowan tahtoisi työskennellä vapaasti kotimaassaan omalla kielellään. Tällä hetkellä mahdollisuudet siihen ovat kuitenkin huonot. Yhteys turvakaupungista lähtevään taiteilijaan ei voi katketa vaan residenssiorganisaation on arvioita myös kotimaahansa palaavien taiteilijoiden työn edellytyksiä ja turvallisuustilannetta. Tällöin verkottuminen ja asiantunteva taustaorganisaatio on tarpeen.

Miksi kaupungit sitten perustavat turvaresidenssejä? Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen osastopäällikkö Veikko Kunnas vakuuttaa, että kyse on arvoista: turvakaupunkitoiminta tukee Helsingin kaupunkin edustamia arvoja ja sen kulttuuripoliittisia linjauksia. Nykytilanteessa kaupunkien on pohdittava identiteettiään, sitä, millaisen yhteisön ne tahtovat asukkailleen tarjota – kunnat ovat maailmankyliä, jotka eivät voi sulkeutua maailman tapahtumien ulkopuolelle, näkee Kulttuurinen moninaisuus -hankkeen projektikoordinaattori Lisen Sundqvist, joka edusti paneelissa turvakaupunkitoimintaan liittymistä pohtivaa Pietarsaaren kaupunkia. ”Turvakaupungit vaativat kuitenkin pidempää sitoutumista – residenssin perustaminen ei ole vuoden tai kahden projekti”, hän painottaa.

Pietarsaaressa on pohdittu International Cities of Refuge Networkiin liittymistä. ICORN:n asiantuntemusta turvakaupunkitoiminnassa täydentää muun muassa PEN International, joka arvioi ICORN:n saamia turvaresidenssihakemuksia. 10-vuotiaalla turvakaupunkien verkostolla on nyt jo 56 – sunnuntaina kuullun mukaan pian 60 jäsentä. Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa jäsenkaupunkeja ei ole. Ruotsiin niitä syntyy nyt viljalti. Helge Lunde, Stavangerissa toimistoa pitävän ICORN:n toiminnanjohtaja huomauttaa, että tärkeintä verkostolle ei kuitenkaan ole siihen liittyvien kaupunkien määrä vaan niiden laatu. Hän kiittelee Helsingissä useiden partnerien kanssa jo tehtyä työtä – residenssiä tukee Muusikkojen liitto, joka on avustanut Jowan Safadia mm. työskentely- ja tuotantotukien hakemisessa sekä Anna Lindh -säätiön Suomen verkosto. Myös PEN on ollut mukana tukemassa ja lobbaamassa turvakaupunkitoimintaa Helsingissä alusta asti. Keskustelut turvakaupungin tulevaisuudesta Helsingissä jatkuvat ja ovat Pietarsaaressa käynnistymässä.

Jos haluat tukea taiteilijoiden ilmaisunvapautta ja turvakaupunkitoiminnan jatkuvuutta Helsingissä, idean toteutumista Pietarsaaressa tai missä tahansa muussa Suomen kaupungissa, vetoa kunnallispoliitikkoihin ja kaupunginvaltuustoon. Toiminnan toteutumiselle vaaditaan poliittinen päätös, toteavat Veikko Kunnas ja Helge Lunde. Kaupunki on rahoittanut Safe Haven Helsinki -ohjelmaa vain vuodeksi ja jatko vaatii jälleen uuden poliittisen päätösprosessin, mutta asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa.

Alina Kulo haastatteli Perpetuum Mobilen toiminnanjohtaja Marita Muukkosta ja Suomen PEN:in toiminnanjohtaja Johanna Sillanpäätä Yle Puheen Hyviä uutisia -lähetykseen Safe Haven Helsingistä ja turvakaupungeista Maailma kylässä -festivaaleilla: kuuntele haastattelu Yle Areenassa (n. 18 min 20 s).

MK6_2016

Maryan Abdulkarim & Nasrin Madani

Nasrin Madani on saanut oleskeluluvan Ruotsissa eikä hän haaveile paluusta kotimaahansa. Hän kertoi Maryan Abdulkarimin haastattelussa sunnuntaina avoimesti naisten ja vähemmistöryhmien kokemasta sorrosta  Iranissa, olipa kyse pukeutumisesta, avioitumisesta tai uravalinnoista. Itsemääräämis- ja seksuaalioikeuksissa – kaikessa kyse on sananvapaudesta, Madani painottaa. Hänelle lähtö kotimaasta maksoi perheen ja ystävien menettämisen, yhteyksiä on jopa vaarallista pitää.  Malmössä hän opiskelee ruotsia, tekee osa-aikatöitä, aikoo pyrkiä opiskelemaan lakia – ja kirjoittaa vapaasti vailla sensuuria ensimmäistä kertaa elämässään.

Suomen PEN kiittää panelisteja tärkeistä keskusteluista ja runsasta  yleisöä kiinnostuksesta! Kiitämme myös kaikkia muita yhteistyökumppaneitamme festivaaleilla sekä Maailman kylässä- ja Maailman kirjat -tiimejä Nasrin Madanin ja Helge Lunden vierailujen mahdollistamisesta!

Johanna Sillanpää