Oletko varma, että et ole loukannut kalevalaiseen perinteeseen pohjautuvia uskomuksia? Oletko sanonut hassuksi ajatukseksi, että karhu, Joukahainen ja Mielikki olisivat jumaluuksia. Ole tarkkana, miten ajatuksesi muotoilet ja missä puhut. Voit syyllistyä rikoslakimme 17. luvun pykälän 10 kieltämään uskonrauhan rikkomiseen.
”Joka … julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä … on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”
Vuoden 2026 alussa Suomessa oli 187 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Niistä yksi on Karhun Kansa, jonka yhdyskuntajärjestyksestä nuokin tiedot löytyvät. Lopuilla 186 yhdyskunnalla on tietysti lisäksi omat uskonkappaleensa ja jumalansa.
Ruotsin 1734 laissa jumalanpilkasta säädettiin kuolemanrangaistus, joka säilyi vuoteen 1823. Rangaistusasteikko lieveni vuosien myötä, ja Suomen hallitus esitti 1998 jumalanpilkan poistamista. Eduskunta kuitenkin lisäsi jumalan isolla alkukirjaimella lakivaliokunnan mietintöön ja rikoslakiin äänin 74–69.
Ihmisten vai kirkkokuntien suoja?
Ihmisoikeudet suojelevat yksilöä, eivät hallituksia, kirkkokuntia tai instituutioita. Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus. Rikoslakimme estää sen täyttä toteutumista uskonnoista keskusteltaessa.
Näistä syistä jumalanpilkkapykälästä on useimmiten luovuttu omissa viiteryhmissämme, Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa. Niille riittävät esimerkiksi säädökset uskonnollisten menojen häirinnän kieltämisestä tai kunnianloukkauksesta. Nämä löytyvät jo meidänkin laeistamme.
Vakaumuksilla on kuitenkin eri tason suoja. Rikoslain 24. luvun pykälä 9 säätää, että ”kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”.
Kun poliitikoilla ja taiteilijoilla loukkaamisen kynnys on laissa tavallista korkeammalla, uskovaisilla se on tavallista matalammalla.
Arvostelu vaihtoi tulosuuntaa
Alkujaan jumalanpilkka oli valtiokirkkomme ja sen tukijoiden vaatimus. Valtauskonnon kritiikkiä haluttiin vaientaa, ja pykälälle oli poliittistakin käyttöä. Suomessa Tulenkantajat-lehden päätoimittaja Erkki Vala tuomittiin jumalanpilkasta kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen 1935 hänen julkaistuaan otteen Jaroslav Hašekin kirjasta Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa.
Valtauskontoa puolusti juutalaisten ylipappi Kaifaskin, kun hän vaati Jeesuksen kuolemaa jumalanpilkasta (Matteus 26:65) ja sai esivallan puolelleen.
Nyt luterilainen kirkko ei enää edusta valtauskontoa. Asun valtiokirkon seurakunnan alueella, jossa sen jäsenosuus notkui vuoden alussa 39,8 prosentissa. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien määrä taas on kasvanut reippaasti viime vuosina.
Valtiokirkon etuoikeuksien puolustaminen merkitsee tänään lisäksi 187 keskenään hyvin erilaisen yhteisön uskonnollisen ajattelun etuoikeuksien puolustamista. Monella niistä on oma temppelinsä kotikulmillanikin sikheistä buddhalaisiin.
Eduskunnassa kritiikki jumalanpilkkapykälää kohtaan kuultiin perinteisesti vasemmalta, nyt se tulee salin oikealta laidalta. 1998 pykälän poistamista esitti Jaakko Laakso, 2013 Jussi Halla-Aho. Lokakuussa 2026 kokoomuksen syvän oikean laidan mies Tere Sammallahti lähti samalle asialle.
Jumalanpilkkalakimme arvostelijat niin oikealta kuin vasemmaltakin ovat oikeassa. Laki on vanhentunut, poikkeuksellinen ja sananvapautta rajoittava. Keskustelun asiallisuus voidaan taata muilla laeistamme jo löytyvillä säädöksillä.
***
Heikki Jokinen on YTM, vapaa toimittaja ja tietokirjailija sekä Suomen PENin varapuheenjohtaja.
