Tšekkoslovakia, 1978
”Vastatkaa aivan vapaasti. Kysely on nimetön. Meitä todella kiinnostaa, mitä nuoret ihmiset ajattelevat maailmasta”, kertoo tutkija ja jakaa lukiolaisille kyselyn.
Onko mielestänne hyvä, että Tšekkoslovakia on Varsovan liiton jäsen?
Ilona lukee kysymyksen. Miten se voisi olla hyvä asia! Kymmenen vuotta sitten Varsovan liitto miehitti Tšekkoslovakian – vaikka siitä ei voi puhua julkisesti, sen tietää jokainen. Mutta tätä kyselyä ei tarvitse allekirjoittaa… Ehkä olisi tärkeää kirjoittaa totuus.
”Luulen, että olisi parempi, jos Tšekkoslovakia olisi sitoutumaton maa. Niin kuin esimerkiksi Itävalta, Suomi tai Sveitsi…”
”Vastasitko todella noin? Tulitko hulluksi? Haluatko päästä yliopistoon vai et?” kauhistuu isä, kun Ilona kertoo kotona ”sankarillisesta” teostaan. Ilonan isänisä oli kirjailija ja vietti 1950-luvulla yhdeksän vuotta vankilassa, koska kirjoitti enemmän rakkaudesta ja Jumalasta kuin vallankumouksesta.
Suomi, 1980
Ilona kuitenkin pääsee yliopistoon opiskelemaan suomea, ja ensimmäisen vuoden jälkeen kansainväliselle kurssille Suomeen, Ouluun. Kaikki on ihanaa. Oma huone opiskelija-asuntolassa! Niin paljon kauniita vaatteita kaupoissa! Ilonan saama apuraha ei ole mitenkään kovin suuri, mutta Ilona voi silti ostaa farkkuja sekä itselleen että pikkusiskolleen. Ja kirjakaupassa myydään Aleksandr Solženitsynin kirjaa Vankileirien saaristo. Aivan julkisesti! Tietenkään Ilona ei osta sitä, olisi vaarallista kuljettaa sellainen kirja rajan yli, ja sitä paitsi Ilona ei puhu suomea niin hyvin, että voisi lukea suomennosta.
Päättäjäisillallisen jatkoilla diskossa Ilona tutustuu kolmeen paikalliseen poikaan. ”Ton tumman kanssa ei kannata puhuakaan. Hän on aika tyhmä. Lappalainen”, sanovat kaksi muuta poikaa, mutta juuri kolmas, tumma kiinnostaa Ilonaa eniten. He tanssivat, kävelevät valkeassa yössä ja suutelevat. Ei enempää, sillä kotona Tšekkoslovakiassa odottaa poikaystävä.
Tšekki, 2022
Venäjä hyökkää Ukrainaan. Monet tšekkiläiset haluavat auttaa maata, joka syyllistyi vain siihen, että halusi elää oman tahdon mukaan. Ilona on kansainvälisen PEN-klubin aktiivinen jäsen. Mitä kirjailija voi silloin tehdä? Kirjoittaa somessa venäläisille kirjailijoille, että tämä sota on hirveä, epäoikeudenmukainen ja epäinhimillinen…
Ilona tietysti tietää, kuka on aloittanut sodan. Monien muiden tšekkiläisten tapaan hän pelkkää venäläisiä. Ryssiä.
Hän tietää myös, että sana sota on Venäjällä kuulemma kielletty. Voiko kirjoittaa siitä somessa aiheuttamatta ongelmia venäläisille kirjailijoille? Eihän ole heidän syynsä, että Venäjää johtaa sellainen roisto ja rikollinen kuin Putin. Vai onko se kaikkien venäläisten syy?
Puhelu Helsingistä Prahaan, 2025
Ilona kirjoittaa lastenkirjan tšekkiläisestä tytöstä, joka matkustaa Lappiin etsimään siellä eläinlääkärinä työskentelevää äitiään. Siinä seikkailevat tytön lisäksi poro, ilves, hiiri, ahma, kaksi karhua ja pieni poika, joka kuuluu maahisiin.
Ilona saa puhelun suomalaiselta kustantajalta, joka ilmoittaa että haluaisi kääntää kirjan ja julkaista sen.
”Se on todella upea uutinen”, hymähtää Ilona onnellisesti.
”On vain kaksi kysymystä”, kustantaja jatka hieman epäröiden.
”Mitkä?”
”Sinä käytät sanoja lappalainen ja Lappi. Niitä ei pidetä korrektina Suomessa. Voiko ne käännöksessä muuttaa saamelaiseksi ja Saamenmaaksi?”
”Tätä en tiennytkään. Totta kai niitä voi muuttaa. Siinä ei ole mitään ongelmaa”, vastaa Ilona muistellen tummaa poikaa Oulusta. Mahtaisiko hän lukea Ilonan kirjan?
”Ja sitten olisi vielä toinen asia. Voisitko kuvitella, että äidin ja isän asemesta kirjassasi olisi kaksi äitiä? Tai kaksi isää?”
”Miksi?”
”Siinä tapauksessa voisin saada avustusta eräältä kansainväliseltä järjestöltä.”
Ilona voi suostua ehdotukseen tai kieltäytyä siitä. Kahden äidin tai kahden isän perhe voi olla mainio – mutta se ei ole hänen perheensä. Jos Ilona ei tee äidistä isää tai isästä äitiä, hänen kirjansa ei ehkä ilmesty Suomessa ja tumma saamelainen poika Ilonan nuoruudesta ei tule lukemaan sitä.
Kummassakaan tapauksessa Ilona ei joudu vankilaan, ei tapahdu mitään traagista.
Miten ihanaa onkaan elää vapaassa maailmassa, jossa joudumme tekemään ja voimme tehdä valintoja.
*
Lue teksti tšekiksi: Markéta Hejkalová: Svoboda slov a slova svobody
Markéta Hejkalová on kirjailija, suomalaisen kirjallisuuden kääntäjä ja kirjamessujen järjestäjä.
