Dan Aleksander Andersen: Runo

Yhden asian olen ymmärtänyt:

rikkaassa maassa kaikki alkaa

äärimmäisellä itseluottamuksella

ja päättyy paranoiaan

Kunnianhimoinen nousee ja rikastuu

ja vartioi rikkauttaan

Juoppo juo ja piinaa perhettään,

kun sairastuu ennen aikojaan, kääntyy Jumalan puoleen

ja katuu kaikkea, puhuu kauniisti vaimolle,

esittää lapsille eräänlaisen anteeksipyynnön

Niin vain siksi että hän on nähnyt vilaukselta paikan

jota hän ei tiennyt olevankaan

Ja muu yhteiskunta

vähintääkin enemmistö

kuvittelee olevansa turvassa ja luottaa ihmiseen

elättelee käsitystä sisäisestä hyvyydestä,

mutta jos joku naapureista

tai jos niikseen tulee kuka tahansa kansalainen

toiselta puolelta kaupunkia tai maata

ryöstetään tai yllätetään asein

ihmiset imavät otsikoista pelkoa

ja säilövät laskoksiin [?]

 

Jos nyt yksi ainoa ihminen viidestä miljoonasta

kiinni syötyään toista, tai

käy ilmi että hän on synnyttänyt lapsia salaa

ne tappaakseen ja pakastaakseen

haluamme että joku tulee pelastamaan meidät (keneltä?)

ikään kuin me itse olisimme vankeina kellarissa

 

Ajatus: Ei vain Joseph Fritzl

ole Joseph Fritzl, moni meistä on

Joseph Fritzl, moni tytär

synnyttää isänsä lapsen

kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti

sikäli kuin tiedämme, tässä maassa, jossa asumme

olemme kaikki kellarityttäriä

 

Niin kuin Facebook ja Twitter tulvivat

hyviä tarkoitusperiä

niin loiskuu pelko kanssaihmisissä

ja tekee meistä hyökkääviä

Se että ihmiset marssivat periaatteidensa puolesta

tai protestoivat netin ystäväryhmissä

on viattomampaa kuin uskommekaan, viattomampaa

kuin rikkaus sallii Jos et ole valmis

kuolemaan, en halua kuulla sanaakaan

ilmaisunvapaudesta, en sanaakaan

ihmisarvoisesta elämästä, näissä asioissa

sinulla ei ole oikeutta

 

Sinulla ei ole oikeutta

ottaa kuvaa aamiaisestasi (kotona tehtyä mysliä ja tuoreita marjoja), ei oikeutta

päivittää statustasi [?], vastata viesteihin, ei oikeutta

riivata turvapaikanhakijoita käännyttäviä poliitikkoja, ei

oikeutta osoittaa mieltä kirjakaupan sulkemista vastaan, mainitakseni asioita

vähäpätöisimmästä tärkeimpään, muistithan muuten

deletoida lastesi kuvat, muistithan perua

Al-Jazeeran tilauksen?

 

Toivottavasti muistat ainakin sen

ettet ole kuin esi-isäsi,

joiden (tietyllä paatoksella) sanomme rakentaneen maamme;

joita aikanaan myös ympäröivät pelokkaat varjot

jotka lankesivat polvilleen perunasäkin tähden

ja parkuivat kun Jumala tai piiska vilahti

ja joita siksi kohdeltiin orjina joita he olivatkin

 

Kukaan ei voi terrorisoida pelotonta mieltä, kukaan ei voi taivuttaa

taipumatonta tahtoa, hyvä varas oppii varastamaan ilman

käsiäkin, mutta kuka pelastaisi pyövelin

pommeilta?

 

Et voita kipua ennen kuin sen kohtaat

Et pääse pakoon kuolemaa

ennen kuin viillät silmäsi, ei oikeudenmukasuutta

ennen matkaanlähtöä

 

Vannon uskollisuutta lipulle

Vannon Norjan lipun kautta

Vannon kaiken sen kautta mikä tekee lipusta omani

eikä jotakin suhteellista Milloin ymmärrät

ettei kyse ole sarjakuvista, milloin ymmärrät

ettei kyse ole mielipiteenvapaudesta? Vannon

mustavalkoisen lipun kautta, milloin ymmärrät

että kyse on oikeudesta elämään

 

Uneksia siitä että raahataan rantaa pitkin aamuauringossa

Laiha ja kalpea pitkä norjalainen skinnhead

Ennen nauhoituksen alkamista: Rentoutumisrutiini

Oranssi haalari Meri taustalla Mustiin pukeutunut paimen

Uneksia siitä pääsee julkkispyövelin mestaamaksi ja vuotaa verta

jäykkä kyrpä sojottaen mekkaa kohti Kuolemaan menevät

tervehtivät

 

Suomentanut Markku Paasonen


Dan Aleksander AndersenKirjoittaja on norjalainen kustannustoimittaja ja kirjailija. Dan Aleksander Andersenilta on julkaistu runokokoelmat Evighetsarbeid (Aschehoug 2010), Krise i jammerdarn (Aschehoug 2012) ja uusimpana Mirakelet (Tiden 2014). Hän työskentelee myös kustannustoimittajana arvostetussa Cappelen Damm -kustantamossa.

PEN Tiedotus